1.3.2017

Tätä kirjoitusta aloittaessani vietämme vuorokauden viimeisiä minuutteja. Tiistaina vietimme laskiaista, sekä nostimme lipun Kalevalanpäivän ja suomalaisen kulttuurin päivän kunniaksi. Tämä päivä oli nimetty tuhkakeskiviikoksi. Siitä lasketaan alkavan 40 päivän mittainen, pääsiäiseen kestävä paastonaika. Vielä samaisena iltapäivänä saimme iloita Iivo Niskasen hienosta hiihtokullasta. Tuhkakeskiviikkona astui myös voimaan uusi sukupuolineutraali avioliittolaki.

Koko kansa ei tämän uuden avioliittolain kannalla ollut. En minäkään. Mutta tähän on nyt tyytyminen. Onneksi uskonnonvapaus kuitenkin säilyy ja vapaus kirkkokuntien sisällä pysyy. Näin ainakin toivon. Luterilaiset, katoliset, ortodoksit, vapaat suunnat, juutalaiset, muslimit jne. Kaikilla on oikeus halutessaan olla vihkimättä samaa sukupuolta olevia pareja, kullakin oman oppinsa ja sääntöjensä mukaisesti. Kirkkoon voi kuulua tai olla kuulumatta.

Savon Sanomien kirjoituksessa Historiallinen päivä verkkotoimittaja Kaisu Lötjönen kertoo, ettei ymmärrä ihmisiä, jotka vastustavat jotain, joka ei vaikuta heihin millään lailla negatiivisesti. Ymmärrän kirjoittajan ajatuksen. Mutta, mielestäni se (sukupuolineutraali avioliittolaki) vaikuttaa, jos ei nyt yksilönä niinkään minuun, niin ainakin yhteiskuntaan yleisesti, hyvinkin paljon. Erityisesti lapsiin. Lapselta voidaan syntymästä lähtien suunnitellusti kieltää biologinen isä tai äiti.

Koen, että kirkon sisällä mahdollisella muutoksella on vielä yhteiskuntaakin suurempi merkitys. Jos kirkko sallisi samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen, kieltäisi se samalla käsikirjansa Raamatun, jossa asia selvin sanoin kielletään. Mikä on kirkko ilman käsikirjaa, Jumalan sanaa? Onko se demokratia, jossa enemmistön tahto vie voiton? Onko se pelkkää teatteria, jossa ihmiset uskovat, miten haluavat?

 

Kuva: Pixabay.com

 

 

 

 

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Kauniita kirjoituksia tarvitaan, laitoin peukun

    – pohdin aihetta yksityishenkilön oikeuksin joskus ev.lut. kirkon teemalla; on kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on väestönkasvun hillitsemisen edistäminen ja toinen kasvavan kulttuurin näkökulma.

    — Länsimainen kulttuuri on lakannut lisääntymästä, kuten rehtori Ossi V. Lindgvist aikoinaan totesi, Oletin, että tasa-arvoinen avioliitto tätä entisestään edistää.

    — Toinen on (raamatullinen) laajenemisajatus, missä tuotetaan uusia sotureita ja väestöä, kuten nykyisinkin monissa kasvavissa uskontokulttuureissa pidetään hyvänä ja linjasta poikkeamat poistetaan laumasta …

    Onnittelut kaikille avioon päätyneille.

    Kirkkokunnat ovat olleet tällä elämää siirtävällä kannalla. Mikä suhde uusimuotoisilla adoptioperheillä on tässä suhteessa, on harkinnan arvoinen uuden tiedon valossa. Moni aiempi uskonnon kohtahan on vuosisatain saatossa uudistunut tai jäänyt lainkohtana uinumaan ja odottamaan parannuksen tekemistä (tai mikä sanonta sopisi, kun profeetat löysivät vanhat lait aika-ajoin uudelleen kansan tietoisuuteen).

Jätä kommentti

*