Hiiriterapiaa

IMG_1973Olen iloinnut siitä, etten ole kodistamme löytänyt milloinkaan hiirtä.  Mahdollinen löytö olisi jäänyt vaivaamaan etenkin nukkumaan mennessä. Mitä jos hiiri päätyisikin kiipeämään sänkyyn säikyttelemään. (Joskus kärpäsen pöristessä illalla huoneessa, on mieleeni hiipinyt ajatus: Entä jos nukkuessani kärpänen työntyykin avoimeen suuhuni ja nielaisen sen. Kerran satuin lukemaan tutkimustuloksesta, jossa väitettiin ihmisen nielaisevan paljon hyönteisiä nukkuessaan. Jäin pohtimaan, miten ilmiötä on voitu tutkia ja kuinka tuohon tulokseen on päädytty.)

Eräänä talvipäivänä kävi köpelösti. Koulusta tulessaan oli esikoiseltamme jäänyt ulko-ovi raolleen. Sisään oli kipittänyt myyrä, jota pyydystin hartaasti. Kun sain sen vihdoin ulos, toistui sama seuraavana päivänä. Myyrä oli ehtinyt tottua lämpimään ja livahti uudelleen sisään. Ajojahti venyi seuraavan vuorokauden puolelle. Ajatus oli sietämätön kun en voinut nukkumaan mennessä tietää, missä myyrä majaili. Meillä ei ole koskaan ollut lemmikkieläintä lähinnä allergioista johtuen. En ole myöskään ollut koskaan erityisen eläinrakas, vaikka en mikään eläinten vihaajakaan. Lapsemme ovat toista maata. Jo pitkään pojat ovat vaatineet lemmikki-eläintä, mutta aina olemme tyrmänneet ajatuksen. Allergiaperheisiin soveltuvat kalat, kilpikonnat tai liskot eivät ole toisaalta lapsistakaan tuntuneet kovin innostavilta. Lopulta löysimme kokeilemisen arvoisen lajin. Aavikkohiiren eli gerbiilin pitäisi olla vain vähän allergisoiva laji. Eläin vaikutti kuvausten perusteella kokeilemisen arvoiselta, ja jos hiiret aiheuttaisivat vahvoja oireita, oli hiirille uusi kotikin jo tiedossa. Niinpä jokin aika sitten meille kotiutui kaksi gerbiilityttöä, joihin me kaikki (myös minä!) ihastuimme. Minä, joka olisin voinut maksaa, ettei meillä olisi kotona hiiriä, maksoin siitä, että meillä olisi hiiriä kotonamme.

Yleensä en pidä ajatuksesta, että eläimiä verrataan ihmiseen, mutta teen sen silti. Hiirten elämää tarkkaillessani olen löytänyt joitakin yllättävän tuttuja piirteitä:

  1. Hiiret viihtyvät toistensa seurassa, nukkuvat kylkikyljessä tai jopa päällekkäin. Siitä huolimatta ne hakeutuvat välillä erilleen ja mököttävät omissa nurkissaan.
  2. Ilman virikkeitä hiiret muuttuvat apaattisemmiksi. Mutta jos ne saavat palan wc-paperia tai tyhjän rullahylsyn, on päivä pelastettu.
  3. Elämisen tylsyyteen on myös oiva apukeino, juoksupyörä. Jos elämässään kaipaa kiirettä, sen voi aiheuttaa itse. Nousee vain juoksupyörään ja ottaa ratkaisevan askeleen. Ja se on sitten menoa. Jos sekään ei riitä, voi juosta vielä kovemmin. Alkuun se aiheuttaa hallitsemattomia kärrynpyöriä ja voltteja sekä noloja mahalaskuja, mutta niistä voi ottaa opikseen.
  4. Auringonkukansiemenen voi syödä vaikka jättiläisen kädeltä. Riskejä on otettava sillä rasvainen ruoka maistuu hyvältä.
  5. Joskus käy niin, että torkkujen aikana toinen yksilö nousee juoksupyörään ja alkaa treenaamaan. Tilanne on sietämätön. On suuri virhe nukkua silloin, kun jotain kivaa tapahtuu. Jollekin toiselle.
  6. Sitten tapahtuu ihme. Molemmat yksilöt harjaantuvat juoksussa. Hallitsemattomat voltit vähenevät. Itsetunto kasvaa. Annetaan tilaa toiselle. Juokse sinä vuorollasi, minä tässä hetken lepään.
  7. Kunnes ajatukset heittävät häränpyllyä. Minun on päästävä siihen juuri nyt. En väistä. Tulen vaikka väkisin. No mennään sitten peräkanaa kun et kerran väistä. Tila loppuu kesken eivätkä askelmerkit osu yksiin. Ollaan törmäyskurssilla.
  8. Tapellaan. Annetaan paineiden purkautua. Miksi sinä aina tulet siihen tielle? Etkö voisi antaa olla rauhassa? Haluan tehdä tämän omalla tavallani. Mene muualle! Elämä olisi helpompaa ilman sinua.
  9. Valot sammuvat. Rauhoitutaan. Maataan vierekkäin.
  10. Kuutamo valaisee. Kuuluu rapinaa. Juoksupyörä pyörii. Joko taas?

Jätä kommentti

*