Hupiajelulla

Aurinko kurkistaa pilven raosta huoneeseen. Sen valo osuu lattialla makoilevaan kissaan joka on löytänyt lämpimän paikan ulko-oven edessä olevalta matolta. Aulatilassa istuu kaksi vanhaa herrasmiestä vierekkäisillä sohvilla. Toisella on edessään rollaattori. Ohi kulkee asukkaita ja hoitajia. Joku istahtaa seuraan.

-Jokohan kohta on kahviaika?

-Ai mikä raikaa?

-KAHVIAIKA, jokohan sitä kohta päästäisiin KAHVILLE?

-En minä tiedä, saako täällä kahviakin?

-Kyllä täällä kahvia aina näihin aikoihin saa.

-Minneköhän tämä linja-auto on menossa? Kolmas miehistä puuttuu puheeseen.

-Ei kun kahviaika!

-Tarkoitan, että minnekä tämä linja-auto on menossa? Kun en oikein tiedä, minne ollaan menossa. Että missä pitäisi jäädä pois. Minne sinä olet menossa?

-Ei tämä ole linja-auto. Mehän asutaan täällä. Ja kohta on kahviaika. Eikös ne nyt tuolla jo sitä ovea avaa, sinne kahville.

Kahvit juotuaan odotti miehiä yllätys. Tänään olisi nimittäin luvassa kiertoajelu läheiseen kaupunkiin. Ihan vaan sellainen hupiajelu. Autossa saisi istua rauhassa ja tarkkailla vaihtuvia kesäisiä maisemia. Mukaan autoon kapusivat myös Hilma ja Reetta. Rollaattorit jätettiin ulko-oven viereen odottamaan. Kuskin paikalle nousi tuttu ohjaaja. Mutta miten ihmeessä reissu sujuu kun kuskin paikalla istuu nainen? Eihän nyt naiset yleensä autolla ajele…

Reetalla on sylissään suuri laukku. Laukku pursuilee monenmoista tavaraa. Ne sisältävät tärkeitä muistoja; läheisten valokuvia ja tärkeitä esineitä. Niitä ei tietenkään voi jättää rollaattoriin odottamaan.

Lähdetään liikkeelle.

-Minä jään sitten siinä Maunulassa pois.

-Maunulassa? Ei me Helsinkiin asti olla menossa, me mennään Iisalmeen.

-Minä siinä Pasilan tai Maunulan kohdalla sitten jään pois, siitä on ihan lyhyt matka enää, sopiva matka kävellä. Ihan tuttuja paikkoja.

Maisemat vaihtuvat. Ylitämme Koljonvirran.

-Jokos me siellä Käkisalmella jo? Kyllä minä muistan, miten siellä lapsena koulua käytiin. Aika pitkä matka oli kävellä kouluun, mutta paljon oli kavereita.

-Ei olla Käkisalmella, ollaan Iisalmessa. Näyttääkö tutulta? Tuossa on vanha maalaiskunnan kirkko. Ootteko käyneet siellä?

-Juu, siellä pääsin ripille ja siellä samassa kirkossa meidät sitten vihittiinkin. Sitten Väinö kuoli pois. Montako vuotta siitäkin jo mahtaa olla…

Pohjolankadulle on istutettu uusia koivun taimia vanhempien jatkoksi. Muistellaan, milloin ne aiemmat koivut olivatkaan istutettu suurien vanhojen koivujen tilalle. Nopeasti tuntuivat kasvaneen.

Liikennevaloissa pääsemme seuraamaan erikoista kohtaamista. Pieni koira on jäänyt haukkumaan jollekin oudolle liikkuvalle esineelle. Liikennevalot meinaavat jo vaihtua uudelleen punaiselle ennen kuin ymmärrämme mistä on kyse. Kyseessähän on robottiruohonleikkuri. Vaalea koira on hieman robottia pienempi, mutta se ei koiraa lannista. Räksytys jatkuu ranskalaisvalmisteisen automme lipuessa tapahtumapaikan sivuitse kohti uusia kohtaamisia.

 

Teksti perustuu tositapahtumiin, nimet muutettu.

Kuva: pixabay.com

Jätä kommentti

*