Kissa kiitoksella elää

IMG_0534Meitä naisia verrataan joskus kissoihin ja jotain yhteistä meissä saattaa ollakin. Useimmat kissat nauttivat rapsuttelusta, mutta vain silloin kun se itseä sattuu kiinnostamaan, tai mikään muu ei mene rapsuttelun edelle. Kissat ovat nautinnon haluisia ja pitävät lämpimästä. Kissoilla piilee useimmiten saalistusvietti. Niinpä yleensä kissatalojen pihapiirin hiiret häviävät nopeasti parempiin suihin, yhtä nopeasti kuin naistalojen kaappien kätköissä piileskelevät suklaat. (Onneksi lähikaupasta kuitenkin vielä löytyy suklaata, ja uudet aukioloajatkin sopivat hyvin myös iltavirkuille naisille.)

”Kissa kiitoksella elää.” Elääkö tosiaan? En tiedä, kun en omista kissaa. Mutta nainen taitaa melkein elää. Ja mies. Ja lapsi.

Kännykässäni on sovellus nimeltä Wilma. Saan siihen usein kesken työpäivän huomioita poikiemme koulupäivän kulusta. Kaikki viestit eivät ilahduta, niinpä sydän hyppää kurkkuun aina, kun huomaan uuden Wilma -huomion saapuneen. Välillä viestit ovat yleisiä tiedotuksia, jolloin huokaisen helpotuksesta. Mutta useimmiten huomioissa on jotain, jossa on jotain huomautettavaa, jotain joka huolestuttaa ja harmittaa. Saattaa olla huomautus unohtuneista liikuntavälineistä, tekemättömistä läksyistä tai poikien kinasteluista. Välillä saattaa olla usean päivän tauko, ilman, että yhtään huomiota saapuu. Onko silloin kaikki hyvin? Sitä en voi tietää, sillä hyvästä käytöksestä ja onnistumisesta palautetta ei paljon näy. Ne eivät ylitä uutiskynnystä. Voisiko olla, kuten eräs vanhempi arveli, että opettaja osoittaa positiivisen palautteen suoraan oppilaalle itselleen ja antaa negatiivisen palautteen oppilaan lisäksi myös kotiin tiedoksi?

Viime päivinä kaikki on kuitenkin ollut toisin. Ekaluokkalaisellamme joitakin viikkoja ollut sijaisopettaja on antanut Wilman kautta positiivista palautetta päivittäin noin kahden viikon ajan. Ensin ilahduin saadusta palautteesta, mutta saman palautteen ”Hyvin tehty” toistuessa päivästä toiseen, hämmennyin. Lopulta aloin epäillä palautteen aitoutta. Aivan kuin se olisi mahdotonta. Eihän poika nyt ole voinut koko viikkoa toimia täydellisen hyvin.

Ehkä kissa tosiaan eläisi kiitoksella. Ihminenkin eläisi, jos osaisi ottaa kiitoksen vastaan. Uskoisin, että opettaja halusi ilmaista palautteellaan, että kaikki on hyvin. Voittopuolisesti kaikki on hyvin. Lapsi oppii ja osaa toimia muiden kanssa pääsääntöisesti hyvin. Ongelmiakin ehkä on ajoittain, muttei niin paljon, että se jättäisi alleen hyvin sujuvat hetket. Miksi opettaja ei sellaista palautetta antaisi täysin aidosti? Miksi minä en sitä uskoisi?

Voi myös olla, että opettaja testasi miten positiivisen palautteen toistaminen päivästä toiseen vaikuttaa luokkaan. Uskoisin, että ei se voi pahaakaan tehdä. Ehkä kokeilen itsekin. Kunhan ensin toivun tästä kehujen tulvasta ja opin kehräämään.

 

 

Kommentit

  • Solveig

    Eihän kukaan muukaan kuin kissa itse nostaa häntänsä ;) Ollaanko me suomalaiset huonoja siinää asiassa?

  • Sanna Lukkarinen

    Taitaa sekin olla niitä elämän vaikeimpia asioita. Ja ehkä myös yhteydessä tähän kiitoksen antamisen ja vastaanottamisen vaikeuteen.

Jätä kommentti

*