Laturetkellä

imageKävin tänään hiihtämässä, ja olen saavutuksesta hyvin iloinen. Liikkumiseni on nimittäin jo pitemmän aikaa ollut vähäistä. Ja olen huomannut, että kun kunto rapistuu, niin liikunnan aloittamisen kynnys nousee vähintään samassa suhteessa. Tänään en kuitenkaan välittänyt kynnyksestä, vaan lähdin liikkeelle. Aivan pihamme tuntumassa kulkee latu, jota eräs kyläläinen pitää auki kelkallaan, varmaankin toivoen, että liikuntakärpänen puraisisi useampaakin kyläläistä.

Suuntasin kohti naapuritalon takaista peltoa. Talon piipusta nousi savu. Latu kulki ensin läpi kuusimetsän sitten koivikon, pujahtaen taas takaisin pellolle. Suksi luisti yllättävän hyvin, huolimatta siitä, että voitelu taisi olla kahden vuoden takainen. Ohitin kaksi taloa. Ihailin pihapiirin kauniita harmaantuneita ulkorakennuksia. Tunnelma oli unenomainen. Tutut maisemat näyttivät erilaisilta uudesta näkökulmasta nähtynä.

imageKatse osui liikennemerkkiin. Tosiaankin liikennemerkkiin. Tähän mennessä liikenne oli ollut vähäistä, mietin. Merkissä varoitetaan tiestä. Hyvä varoitus. Maisemat olivat olleet niin taianomaisia, että herätys oli paikallaan. Tiellä ei näy liikettä. Ylitän tien ja jatkan latua syvemmälle metsään.

Ajatukset kulkevat omia latujaan; sanotaan, että tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki. Helpompi se kyllä latua pitkin on taivaltaa. Havahdun ajatuksistani. Ladulla on jälkiä, kynnen painaumat erottuvat selvästi. Voisivatko olla suden jälkiä? Kohta havaitsen metsäsuksien jäljet, jotka yhtyvät latuuni. Jäljet olivatkin metsämiehen ja ajokoiran, eivät suden.

Matka jatkuu. Huomaan nauttivani hiihtämisestä. Mutta sitten ylämäki jyrkkenee ja kadun, etten lisännyt suksiini pitovoidetta. Muistelen, miten Marja-Liisa Kirvesniemi eteni ylämäessä. En yllä samaan, mutta siitä huolimatta saavutan mäen laen jonka jälkeen maasto muuttuu tasaisemmaksi. Ladun lähellä seisoo tuore halkopino. Kohta havaitsen myös keltaisen talon pilkottavan puiden lomasta. Ehkä maatilalla aloitellaan jo iltalypsyä.

Latu laskeutuu koetellen alamäkihiihtotaitojani. Mutkassa oikea sukseni onkin vähällä karata omille urilleen. Päässäni käväisee ajatus, mitä jos vastaan tuleekin toinen hiihtäjä. Päätän olla ajattelematta vaihtoehtoa, vedoten todennäköisyyslaskelmiin. Miksi se nyt tulisi vastaan, kun koko matkan aikana ei ole ketään näkynyt. Tällä kertaa logiikka toimii.

imageOhitan vielä yhden talon, jonka jälkeen latu nousee hiljaa hivuttaen kohti Kotaharjua. Päätän, että sinne kapuan, vaikka menisi haarakäynniksi. Ladun vieressä on lumen alle osittain hautautunut nuotiopaikka. Läheltä kuuluu lasten ja moottorikelkan ääniä. Aistin savun ja makkaran tuoksun. Yllättäen huomaankin jo saapuneeni perille. Vaihdan muutaman sanan kylän yhteiselle kodalle saapuneen tuttavan kanssa ennen kuin käännyn kotimatkalle.

Paluumatka etenee nopeasti. Ennen kotipihaa pääsen ihailemaan jäniksen juoksunopeutta vapaassa umpihangessa. Aitan kulmalla nousen pois ladulta ja jatkan kotiin tietä käyden.image

 

 

Jätä kommentti

*