Luovuuden ylistys

Luovuus on termi, joka yhdistetään ehkä perinteisesti taiteen tekemiseen ja taiteilijoihin. Saatetaan puhua luovista persoonista erityisellä äänensävyllä, samalla ehkä vähätellen omaa luovuutta, tai alleviivaten, että minähän en oikeastaan ole ollenkaan luova ihminen, olenhan vain tällainen tavallinen pakertaja.

Wikipedia määrittelee sanan luovuus seuraavasti: “Luovuus on vapauteen ja älykkyyteen liittyvä kyky nähdä uusia asiayhteyksiä (assosiaatioita), kehittää epätavallisia ideoita, käsitteitä, tekniikoita ja intuitioita sekä etääntyä tavanomaisista ajatusradoista.”

Arkipäivissämme taitaa olla vaikka miten paljon erilaisia mahdollisuuksia käyttää luovuutta. Tällaiset tilanteet saattavat tuoda arkeen lisää iloa, uusia ajatuksia ja onnellisuutta. Ne ovat useimmiten myös ilmaisia. Ehkä niitä ei useinkaan tule huomioitua, tai niitä pitää joutavina ajatuksina.

Luovuustutkija Kari Uusikylä kuvaa arkipäivän  luovasta työnteosta seuraavaa: “Periaatteessa vaikka liukuhihnalla voi kehittää omat sisäiset toimintasysteemit. Itse olen kiinnittänyt huomiota vakiokauppani erääseen kassaan. Sen sijaan, että tyytyisi sanomaan asiakkaille vain ‘päivää’ ja ‘viistoistakolkyt’, hän esittää jokaiselle asiakkaalle eräänlaista pientä performanssia. Samalla hän on kuitenkin aito ja erittäin sympaattinen ja ystävällinen”, Uusikylä kertoo.

Itse pidän luovuutta suurena voimavarana niin työssä kuin vapaa-aikana. Olen hetkessä eläjä ja nautin siitä, että voin hetken mielijohteesta muuttaa suunnitelmaa tai valita uuden reitin tilanteessa. Erityisesti luovuus kukkii silloin, jos ei ole liian kiire. Toisaalta suuri joutilaisuus saa vastaavasti yleensä  aikaan vetämättömyyden jonka alta luovuus ei jaksa nostaa päätään. Myöskään väsyneenä luovuutta ei juuri näy. Silloin rutiinit pelastavat tilanteen ja varmoilla valinnoilla etenee parhaiten päämäärään.

Luovuutta on tutkinut myös Jussi T. Koski, hänen mukaansa luovuus ja huumori ovat sisaruksia. Huumori ja hulluttelu ovat luovuuden polttoainetta.

Toivottavasti arjessamme on riittävästi tilaa huumorille ja luovuudelle. Ja vastaavasti myös tarpeen mukaan niille rutiineille, jotka ovat myös suurena apuna arjen pyörityksessä.

 

Kommentit

  • Caroline

    Hei, kiitos blogistasi. Olen seurannut sitä alusta asti ja lukenut kaikki tekstisi. Vasta nyt kommentoin ensimmäistä kertaa. Eipä tämä niin vaikeaa ollutkaan ;-) Hyvää syksyn jatkoa sinulle ja kirjoittelethan taas pian!

    • Sanna Lukkarinen

      Kiitos Caroline! On hienoa kuulla, että olet aktiivinen blogini seuraaja. Palautteen avulla kirjoituskipinä pysyykin paremmin voimissaan :)

  • Aksu

    Eläköityneenä mainosmiehenä ja luovuuden opettajana olen kanssasi kovinkin samaa mieltä. Paras luovuus lymyää arjessa ja sen voi napata seurakseen koska tahansa. Pari kommenttia kuitenkin. Vaikka kuulostaakin ristiriitaiselta yksi luovuuden voimakkaimpia kirvoittajia on pakko: tuli yllätysvieraita, mitä tarjoan? Olisikohan sillisalaatti keksitty näin?
    Toisaalta luovuuden ehkä pahin vihollinen on pelko. Esimerkiksi monet ihmiset pelkäävät puhua kokouksissa. Näin monen monta luovaa ajatusta jää pelkiksi ajatuksiksi. Paljon pelkoja, vähän luovuutta.

    • Sanna Lukkarinen

      Kiitos Aksu! Minullekin tuo luovuuden “toimiminen” pakon kautta on jollain lailla tuttua. Tai ainakin ne viimehetken minuutit ovat niitä tehokkaimpia. Tuo pelko luovuuden vihollisena herätti montakin esimerkkiä mieleeni. En ole tullut ajatelleeksi tuota aiemmin, mutta totta varmasti. Pelkoon liittyy myös häpeää mahdollisesta epäonnistumisesta.

Jätä kommentti

*