Me ihmiset olemme erilaisia ja ymmärrämme asioita omalla laillamme. Sama sana kertoo minulle yhtä, toiselle toista. Osa näistä väärinkäsityksistä liittyy murre-eroihin.
Olin noin 12-vuotias päästessäni seurakunnan nuorisokuoron kanssa reissulle Savoon. Olen hämäläinen ja kosketukset muiden heimojen kanssa rajoittuivat tuolloin lähinnä turkulaisiin, josta äidin puolen suku on kotoisin. Tilanne sijoittui muistaakseni Siilinjärvelle jonnekin seurakunnan vessaosastolle. Odotin vessajonossa vuoroani kun yhdestä kopista kuului viereiseen koppiin osoitettu pyyntö: ”Kehtootko antoo vähän paperia, kun tiältä piäs loppummaan?” Meitä hämäläisiä tilanne kovasti huvitti. Samalla sanalla oli murteissamme eri merkitys.
Kun vanhempani vierailivat mieheni kotona täällä Sonkajärvellä ensimmäisen kerran, anoppi kertoi sujuvasti savoksi, että ”käätiin hakemassa lakkoo saanan takkoo”. Vanhempani häkeltyivät ja kysyivät sitten, että kävittekö tosiaan Saana-tunturilla saakka lakassa?
Nykyään kuuntelen savoa aika sujuvasti. Mutta kun käyn Hämeessa, huomaan, että murre se on sielläkin. Tampereen murteen olin toki aiemminkin erottanut selvästi, mutta huomasin nyt, että kotiseudullani Hauholla on myös omanlaisensa murre.
Huumori on elämän suola. Makuasioita on huumorissa kuitenkin ehkä vähintään yhtä monta, kuin on Suomessa maakuntia. Ei kaikki huumori uppoa kaikille. Ei varsinkaan silloin, kun esitystapa on vieras. Toisen murre voi oudoksuttaa niin, että vitsiksi tarkoitettu lausahdus ei omaan korvaan kuulosta lainkaan vitsiltä. Se voi ärsyttää. Siitä voi loukkaantua. Olisi hyvä, jos somesta tutut hymiöt saisi liitettyä myös puhuttuun tekstiin. Tokihan vitsin voi helposti kertoa hymy huulilla, mutta siihenkin voi jäädä väärinymmärryksen mahdollisuus. Mitä tuo meille oikein virnuilee? Luuleeko tuon olevan hyvänkin vitsin? Ja onhan niinkin, että monesti tosinaamalla kerrottu vitsi on hauskempi kuin valmiiksi naurettu.
Joskus voi tulla toisenlaisiakin väärinkäsityksiä. Kohteliaaksi kommentiksi tarkoitettu asia ymmärretäänkin aivan päinvastoin. Monesti tämä väärinkäsitys johtuu juuri murretaustan eroista, toisaalta myös kulttuurieroista. Lapsuuden kodissa totuin tapaan, että vieraita pyydetään kahvipöytään kerran, jonka jälkeen vieraat sitten istuvat pöytään. Jos vieraat eivät saavu pöytään, oltaisiin käytöstä pidetty outona ja epäkohteliaana. Olisi noussut mieleen kysymys: eikö pöydän antimet kelpaakaan vieraille? Savossa olen huomannut, että on ensin kohteliasta kieltäytyä pari kertaa kahvikutsusta, tai ei varsinaisesti kieltäytyä, vaan olla reagoimatta. Sitten vasta kolmannella kutsulla istutaan pöytään.
Savossa olen asunut nyt 5 vuotta, savolaisen kanssa olen ollut naimisissa 14 vuotta. Vaikka kuuntelen savoa suhteellisen sujuvasti, ei murre ole juurikaan tarttunut puheeseeni. Ei murteen opettelu ole helppoa kaikille muillekaan, kuten seuraavassa huomataan.
Merkityserot eivät rajoitu ainoastaan kieliin ja murteisiin. Eilen pääsin mieheni kanssa käymään kaupassa. Kun saavuimme tavarataloon, iloitsi mieheni, että nyt hän pääsee pitkästä aikaa shoppailemaan. Etsimme ensin ruuveja ja nauloja kodin korjausta varten sekä auton vilkun polttimon palaneen polttimon tilalle. Kun lähestyimme vaateosastoa kysyin, mitä mieheni ajatteli shoppailla. Puolisoni hölmistyi ja totesi, että juurihan hän on shoppaillut: korissahan oli jo pari laatikollista nauloja, ruuveja sekä polttimo.
Olisi mukava kuulla myös teidän kokemuksianne merkityserojen maailmasta.
