Naisia ja miehiä

IMG_1546Liputamme huomenna Minna Canthin päivänä tasa-arvon puolesta ja kunniaksi. Täältä löytyy hieno pikakelaus Minnan elämästä kahdeksi minuutiksi pakattuna. Minna Canth on ainoa nainen Suomessa, jolla on oma liputuspäivä ja hänellekin lippu on nostettu vasta vuodesta 2003 alkaen. Olen ylpeä suomalaisuudestani ja siitä, että meiltä löytyy niin paljon asioita, jotka ovat aidosti tasa-arvoisia todella moneen muuhun maahan verrattuna. Monet niistä asioista tuntuvat niin itsestään selviltä, ettei niitä tule juurikaan ajateltua.

Monessa maassa on toisin. Siellä naiset eivät välttämättä saa kouluttautua, äänestää, käydä töissä, hankkia passia, matkustaa ulkomaille, käydä yksin kaupassa. Ajatella omilla aivoillaan. Siellä, jos missä, tarvittaisiin Minna Cantheja. Vaikka eivät he yksin muutosta saisi aikaan, tarvittaisiin myös melko monta “Canthin Mikkoa” tueksi.

Nykyään Suomessa on toisin. Välillä vaikuttaa, että Minnat ovat muuttuneet Mikoiksi. Sama pätee ehkä myös miehiin. Saako mies enää olla mies, tai saako nainen olla enää nainen? Tai pikemminkin, osaammeko olla enää miehiä ja naisia? Välillä vaikuttaa, että me naiset emme huomaa, että olemme jo miesten kanssa tasa-arvoisia. Ehkä pelkäämme menettävämme asemamme ja taistelemme siitä siksi kynsin hampain.

Voisiko olla, että me naiset pyrimme tiedostamattamme ottamaan miehen paikan perheessä? Ja samalla mies vetäytyy omaan nurkkaansa ja maailmaansa. Sitten pohjimmiltamme me ehkä kaipaamme, että mies olisi enemmän mies. Ottaisi enemmän kantaa perheen asioihin ja olisi oma-aloitteisempi. Samalla tietysti kunnioittaen, tukien ja rakastaen puolisoaan ja perhettään. Ehkä sitä juuri mieskin haluaisi.

Monissa arjen tilanteissa huomaan, että kyllä naiset ja miehet ovat monessa suhteessa erilaisia. Toki luonne-erot ovat suuret sukupuolten sisälläkin, sitä ei käy kiistäminen. Itse en monestikaan koe olevani kovin naisellinen nainen, mutta siitä huolimatta saan jatkuvasti törmätä sukupuolten eroihin oman perheenkin sisällä. Perheessämme mieheni monesti ymmärtää paremmin poikiaan kuin minä äitinä. Esimerkiksi kun päivittäin tuskailen, miten en ole taaskaan saanut ohjeita ja käskyjä menemään perille pojillemme, on miehelläni asiaan selkeä ymmärrys. Hänen mielestään olen vain antanut liian monta ohjetta kerrallaan, ja siksi niistä ei yksikään ole mennyt jakeluun. Tästä huolimatta en osaa muuttaa käytöstäni. Ehkä siksi, että olen nainen. Törmäsin aiheeseen liittyvään pieneen artikkeliin, joka viittaa tutkimukseen sukupuolten välisiä luonne-eroavaisuuksista.

Kun nostan huomenna Suomen lipun salkoon, toivon että tasa-arvo voisi toteutua aidosti maassamme. Ja myös sen rajojen ulkopuolella. On hienoa, että olemme erilaisia ja samalla yhtä arvokkaita.

 

 

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Hyvää tasa-arvon päivää vaan kaikille. Hieno asia sukupuolten tasa-arvo. Naisethan sen ovat joutuneet “taistelemaan”. Naisten tasa-arvo on elämää eteenpäin vievä voima. Taistelun kyllä kehottaisin jo lopettamaan. Taistelu ei yleensäkään tuo ainakaan sille taistelijalle voittoja. Annetaan miehen olla mies ja naisen nainen. Yhdessä ollaan parempia kuin puolikkaina.

  • Sanna Lukkarinen

    Kiitos kommentistasi. Tiivistit siihen oikeastaan sen, jota kirjoituksellani koitin kertoa.

Jätä kommentti

*