Myyjäishuumaa vai -tuskaa

Joulun alla järjestetään jos jonkinlaisia myyjäisiä, joista voi hankkia tuliaisiksi tai joululahjoiksi erilaisia leivonnaisia ja käsitöitä. Tapahtumat ovat mahtavia aarreaittoja, joista voi löytää hyviä käsin tehtyjä tuotteita kohtuuhintaan. Samalla on oiva mahdollisuus tukea paikallisten yhdistysten toimintaa.

Myyjäisillä on myös toinenkin puoli. Monissa kodeissa eletään myyjäisten alla tuskaisia hetkiä. Kiireiset perheenäidit valvovat leipoen koululuokan luokkaretken hyväksi korvapuusteja. Joissain kylissä lämmitetään leivinuuneja ja leivotaan ruisleipiä yhteiseksi hyödyksi. Lopputuloksia saatetaan vertailla vaivihkaa ja arvioida naapurin rouvan leivontataitoja. Hinnoittelussa eletään vaikeita hetkiä. Kuinka hinnoitella villasukat niin, että ne menevät kaupaksi, mutta samalla niin, että materiaalikustannusten lisäksi työstä saisi hieman vaivan palkkaakin? Mitä tehdään niille tuotteille, jotka eivät ehkä menekään kaupaksi?

Joskus tuntuisi järkevämmältä kerätä myyjäisistä saadun summan verran euroja yhteiseen kassaan ilman tätä ylimääräistä puuhaa ja hermoilua. Silloin toisaalta voisi jäädä paitsi tekemisen ja onnistumisen riemusta, sekä yhteen puhaltamisen tunteesta, jota myyjäisiin osallistuminen parhaimmillaan voi suoda.

Tulevana viikonloppuna järjestetään Sonkajärvelläkin myyjäiset. Myyjäisiin on tarkoitus meidänkin perheen osallistua lasten harrastuksen tiimoilta. Niinpä eräänä iltana kahlasin hangessa pihakoivun alle. Tähtitaivaan tuikkiessa oksien lomasta katkoin koivusta sylillisen ohuita oksia. Lopputuloksena valmistui kuusi jouluista ovikoristetta. Malli muotoutui lähinnä googlen kuvahaun avulla sekä kokeilemalla. Materiaalina on käytetty koivun oksien lisäksi rautalankaa, kangasta, pitsinauhaa, kulkusia sekä hopeista spraymaalia sekä hieman tekolumispraymaalia. Pakkauksena on käytetty punaisella spraymaalilla maalattua pahvia.

Tekeminen oli mukavaa, suosittelen kokeilemaan!

Jätä kommentti

*