Tähtihetkiä

Kirjoittelen tätä vuoden lyhimpänä päivänä, päivän jo kääntyessä hiljalleen yöksi. Vielä hetki sitten maisemaa valaissut lumi on sulanut. Piha on synkkä ja pimeä. Luonnosta ei aisti tuttua joulun tunnelmaa, vaan ennemminkin syksyn tuoksuja. (Viikonloppuna kotiseudullani Hämeessä käydessäni löysin metsästä monta litraa tuoreita suppilovahveroita.) Ainoa, mikä kertoo joulun kohta saapuvan, ovat pihakuusessa ja ovenpielessä loistavat jouluvalot. Toisaalta juuri pimeydessä havaitsee valon tarpeellisuuden ja kauneuden.

 


Askartelupainotteisen “adventtikalenterini” viimeinen puuhailu on valotähden rakentaminen. Kuvassa näkyvän tähden ulkokehä on valmistettu maitotölkeistä. Tölkistä leikataan pohja irti, jonka jälkeen tölkin seinämäosasta leikataan poikittaisesti yhteensä 10 kpl noin 1,5 cm levyisiä “rinkuloita”. Nämä osat yhdistetään nitojalla toisiinsa siten, että ne muodostavat tähteä muistuttavan kehän. Tähden keskiosa on valmistettu niinestä kieputtamalla ja sitomalla. Tähden osat voidaan spray-maalata yhdellä tai kahdella värillä esim. hopealla, kullalla, valkoisella tai lumimaalilla. Keskiosa kiinnitetään pohjaosan päälle solmimalla ja kuumaliimalla. Lopuksi kiinnitetään pienilamppuinen valosarja reunoille kieputtamalla. Maitotölkkitähti-idean löysin jostain netin syövereistä. Kehittelin mallia lisäämällä niinikeskustan sekä valosarjan.


 

Usein olen päässyt ihailemaan upeaa tähtitaivasta silloin, kun olen sitä vähiten osannut odottaa. Silloin, kun olen ollut väsynyt, ja olen raahautunut hakemaan liiteristä puita taloa lämmittääkseni. Ajatukset ovat pyörineet arkisissa huolissa eikä ulos lähteminen olisi vähempää voinut kiinnostaa. Siinä hiljaisuudessa, pimeyden ympäröimänä olen huomannut sen. Aina se näyttää yhtä ihmeelliseltä ja pyhältä. Tähtien määrä ja avaruuden suuruus tuntuu niin valtavalta, oma pienuus niin todelta.

“Mikä on ihminen, että Sinä häntä muistat, mikä ihmislapsi, että pidät hänestä huolen.” Psalmi 8:5

Ajattelen jouluevankeliumin paimenia. Uskoisin heidän väsyneinä, likaisina ja kylmissään yrittäneen sinnitellä hereillä petojen varalta. Ehkä tähtitaivas kaareutui heidänkin yllään pimeässä yössä kun enkelijoukko ilmoitti heille ihmeellisen sanoman valaisten varmasti koko kedon. Kaikkivaltiaan Jumalan ainoa Poika oli syntynyt pienen kaupungin likaiseen talliin. Suuri oli tullut pieneksi.

 

 

Jätä kommentti

*