Vastakkain

Kun ajelin tänään töistä kotiin avasin radion ja kuuntelin kuten monesti aiemminkin, Yle Puhetta. Puhetta saattaa kuunnella kuin musiikkia, se vie mukanaan, jos aihe vaan sattuu yhtään kiinnostavan. Tällä kertaa kanavalta tuli uusintana Ali Show, jossa Ali Jahangirillä oli vieraanaan Jari Sarasvuo. Mielenkiintoisesta keskustelusta jäin kiinni pieneen yksityiskohtaan; Sarasvuon mukaan Varustelekan omistaja ei ole käynyt armeijaa. Ajatus sai aikaan mielessäni uusia vastakkaisuuksia. Eihän entinen puolustusministerikään ollut armeijaa käynyt. En tosin tiedä millä lailla tämä on vaikuttanut kummankaan kykyyn suoriutua tehtävistään.

Elämässä on tietenkin paljon muitakin vastakkaisuuksia. Luin jostain, että kansanedustaja Olli Immosen vaimo on maahanmuuttajataustainen. Herättää kysymyksen, miten samainen kansanedustaja on silti niin maahanmuuttovastainen.

Sateenkaari-symbolin käytössä näen myös vastakkainasettelun. Raamatun mukaan Jumala asetti sen pilviin merkiksi liitosta jonka Jumala teki maailman kanssa. Miksi nykyään symbolia käytettäessä tulee mieleen lähinnä Pride-kulkue?

Matka jatkuu ja ajatukset vaihtuvat maisemien mukana. Mitä muuta vastakkaisuutta elämässä löytyy? Varmasti vaikka miten paljon.

Syntymä. Vastasyntyneen vauvan itku saa aikaan kuulijoissa yleensä huojentuneen ilon. Tuskin vauva itse ilosta itkee. Itku kertoo kuitenkin vanhemmille elämän ihmeestä ja siitä että vauva voi todennäköisesti hyvin.

Autuaita ovat murheelliset, sanotaan vuorisaarnassa. Sillä he saavat lohdutuksen.

Kuolema. Se voi olla raastava suru, mutta samalla myös valtava ilo. Kaikki tuska on takana. Ikuinen elämä edessä.

Ruma voi olla myös kaunista. Vaikkapa ajan saatossa kallistunut latovanhus tai vanha ruostunut hevosenkenkä voivat olla rumia mutta kuitenkin samalla runollisen kauniita.

Lenkille lähtö on monesti vaikeaa ja vastenmielistä. Ja kun sinne lähtee niin maitohapot jylläävät ja ylämäki puuduttaa. Kohta endorfiini kuitenkin katkaisee väsymyksen ja saa aikaan taivaallisen olon, ainakin jos kotona odottaa lämmin sauna.

Voiko nauruun kuolla? Veikko Huovisen tarinassa ainakin, siinä kuoliaaksinaurattaja oli naurattanut kuoliaaksi useammankin miehen.

Suomalaiset sananlaskut voivat olla ristiriitaisia: Ensin sanotaan että oma kehu haisee. Ja sitten kysytään että kuka kissan hännän nostaa jos ei kissa itse.

Ja oletteko tienneet, että villapipo on parempi suoja törmäyksessä kuin kypärä? Kun kypärän heittää vuorenrinteeltä alas, se rikkoutuu. Pipolle ei käy kuinkaan.

Miten on mahdollista, että hiilestä voi aikain saatossa tulla timantti?

Pessimisti ei pety. Näinkö on?

Kommentit

  • Anne

    Kiva, että kirjoittelet tänne! Tekstejäsi on mukava lukea ja sinulla on mielenkiintoisia näkökulmia asioihin :) Tuleeko tänne blogiin mahdollisesti jossain vaiheessa kuviakin? Kovasti odottelen aina uusia postauksia :)

    Omalle EE-blogilleni kävi surullinen tekninen kömmähdys, jonka vuoksi jouduin sulkemaan sen. Aloittelen kuitenkin uutta blogia osoitteessa: http://maalaishiirenelamaa.blogspot.com

    • Sanna Lukkarinen

      Kiitos kommentista Anne! Saatan lisätä kuvia tuleviin teksteihin. Mukava seurata sinun blogiasi uudessa osoitteessa ;)

Jätä kommentti

*