Kotiseuturakkaus kukkii kaupungeissa

Valtakunnallisia kotiseutupäiviä vietettiin viime viikon vaihteessa Espoossa. Päivät olivat 67. niiden pitkässä historiassa. Keski-Savossa muistorikkaita päiviä vietettiin vuonna 1997 ja niihin osallistui valtavan suuri määrä alueemme asukkaita. Tänä vuonna kotiseutupäivien teemana oli kotiseuturakkaus ja mitä uskomattominta, se ei tuntunut eikä näyttänyt naivilta tai epäajankohtaiselta modernin kasvukaupungin näkökulmasta.
Toimin Espoon päivien järjestelytoimikunnan puheenjohtajana joka mahdollisti espoolaisten valmistelun seuraamisen yhteistyömme alusta alkaen. Espoon kaupungin johto esikuntineen oli uskomattoman sitoutunutta kotiseutupäivien järjestämiseen. Päivät olivat heidän straegiatyönsä näkökulmasta erinomaiseen aikaan ja auttoivat heitä kertomaan alueelle ja vieraille Espoo tarinaa, kaupunkistrategiaa jolla kuvataan viiden keskuksen kaupunkia ja sen tulevaa suuntaa.
Espoo on kasvanut 60 vuodessa kymmenkertaiseksi. Tänään asukkaita on yli 260 000 ja odotuksena on, että kaupunki kasvaa tulevina vuosikymmeninä 400 000:een asukkaaseen. Espoossa on suuri määrä isojen pörssiyhtiöiden pääkonttoreita ja kaupungin osuus koko maan bruttokansantuotteesta on 34 %, sen odotetaan kasvavan yli 40 %:iin. Väestö on nuorta ja korkeasti koulutettua.
Kaikesta tuosta menestyksestä johtuen ja siitä huolimatta kotiseuturakkauden ja alueeseen sitouttamisen merkitys on Espoolle tavoite ja välttämättömyys. Saimme kuulla ja nähdä kuinka luonto, kulttuuripalvelut, lasten ja ikääntyvien palvelut ja erityisesti asukkaiden osallistumismahdollisuudet ovat kaupungin kehittämisen keskiössä. Erityisesti asukkaiden osallistaminen on aivan erityislaatuista. Kaupungiosayhdisyksiä on noin 60 ja Espoon kaupungiosayhdistysten liiton kautta ne ovat jäsenenä Suomen Kotiseutuliitossa. Näitä yhdistyksiä kaupungin johto tapaa säännöllisesti ja ottaa asukkaat ja yhdistykset mukaan kaupungin kehittämistoimiin. Heiltä myös pyydetään ja otetaan kehittämisehdotuksia.
Kotiseutupäivien seminaarissa ja kaikissa tapahtumissa näkyi se suunnaton ilo ja into mikä kaupungissa on. Kaupunkiin muuttaneet nuoret perheet sitoutuvat lastensa kautta kaupunkiin ja uusia espoolaisia syntyy koko ajan. Espoon historia on vuosisatoja vanhaa ja sen tunnetuksi tekeminen on kaupunkilaisten kiinnostuksen kohteena. Kaupungissa asuu jo yli 30 000 vieraskielistä asukasta, joten maahan muuttaneiden sitouttaminen alueeseen vaatii myös uudenlaisia toimintatapoja. Kansainväliset yritykset tarvitsevat työntekijänsä ja kehittyvät alueet ovat kansainvälisiä.
Oli suorastaan riemastuttavaa saada olla niin läheisesti mukana espoolaisten kanssa tapahtumajärjestelyissä ja nähdä kaikkea sitä mitä osaavassa ja nuorekkaassa kaupungissa tapahtuu. Opin siellä montakin asiaa, mutta erityisesti yhden joka tuntui oudon tutulta. Ja lopulta tunnistinkin miksi. Innostuneisuus, halu kokeilla ja testata, siirtyä nopeasti uuteen, ottaa vastaan uusia asioita sekä antaa nuorille ja asukkaille vastuuta ja tekemistä, nämä kaikki olivat osana minun nuoruuttani Varkaudessa. Opiskeluaikanani 1980-luvulla pääsimme ystävieni kanssa Varkaudessa työhön ja tekemiseen, saimme tehdä monia vaativia tehtäviä ja kokea uutta. Kaupungissa oli innokas ja kehittävä henki, kansainvälisiäkin olimme. Sitten tuli taantuma ja muutokset, kaupunki tuntui käpertyvän sisäänsä ja taantui entistä enemmän.
Nyt täällä on taas uuden kasvun mahdollisuus. Menestyäkseen kaupungin on kuitenkin oltava joustava, annettava mahdollisuus rohkeille ratkaisuille, tuettava nuoria ja taitavia sekä luotava innostava ja kehittävä ilmapiiri yhdessä kaupunkilaisten kanssa. Voi kun toivon, että se olisi mahdollista. Yhdessä se onnistuu avoimella sydämmellä ja kotiseuturakkaudella. Minä ainakin haluan olla mukana synnyin- ja koulukaupunkini kehittymistä edistämässä. Toivottavasti mukaan haluavia on paljon muitakin.
 

Jätä kommentti

*