Yleinen määritelmä ruotsalaiselle termille “Brittsommar” om Birgitanpäivän 7.10 aikoihin lämmittävä aurinkoinen syyssää. Yleensä tähän yhdistyy lehtien putoaminen, väriloisto kesäisen lämpimässä säässä, ja vielä sen jälkeen kun on jo ehditty saada aiemmin kylmempi syksyinen jakso.

Sosiaalinen media näyttää räjähtäneen viimeviikkojen “brittsommar” -päivityksistä. Minä en ollut koskaan edes kuullut termiä aiemmin, luulin sen viittaavan johonkin brittiläiseen. “Onkohan niillä sellaiset pitkät lämpimät syksyt sit siellä Englannissa, vai…?” ounasteli ruotsinsuomalainen joka ei vielä lähes kuuden Ruotsin vuoden jälkeen tunne kaikkia ihme sanoja.

Niin iloinen kun olen ollut lounaslenkeistä auringossa, uimakeleistä (yhdeksän astetta vedessä on ehdottomasti uimakeli jos minulta kysytään!) ja talvivaatteiden tarpeettomuudesta, en voi olla huolestumatta super-helle kesää seuraavaa helle-syksyä. Kun koko kesän tuntui ettei kukaan muu puhu mistään muusta kuin säästä ja ilmastonmuutoksesta, tuntui se toisaalta kaikuvan tyhjille korville hetioitis kun vaalit oli syyskuussa pidetty ja Miljöpartiet, ympäristöpuolue, koki rökäletappion lähes pudottuaan koko Ruotsin Valtiopäiviltä. Jotenkin vaalikeskustelua tuntui kerrankin dominoivan ilmasto- ja luonnonsuojelukysymykset ja itse ainakin ounastelin että nyt sataa Vihreiden laariin vaan ei, kävikin täysin päinvastoin.

Vaalien lähestyminen ja kesälomien loppuminen sai ihmiset hetkeksi miettimään, keskustelmaan ja kyseenalaistamaan. Sitten vetovastuu jotenkin taas siirrettiin jonnekin muualle. Alkoi syksy ja arki ja tietokoneita tuijottavan työläiset eivät enää ehtineet miettiä sellaista asiaa kuin minkälaisia ilimoja on pielly.

“Jokaisen jalat kastuvat, kun jäätiköt sulavat“, kirjoitti Jari Tervo mainiossa kolumnissaan Helsingin Sanomissa (14.10.2018) ja minusta vaan tuntuu että yhä suurin osa palloa on kutakuinkin varma että “En minä kun ne muut”. Ilmastonmuutoskriitikot on todistettu idiooteiksi ja kertakaikkisiksi totuudenvastustajiksi jo monet kerrat monen arvostettujen luonnontieteilijä-tutkijaryhmäin toimesta vaan ei, yhä jaksavat ihmiset mutista lausahduksia kuten “Ainahan se sää on muuttunut, muistatko senkin kesän 87?!”.

Kyllä, nautin pitkästä lämpimästä syksystä.
Ei, en nauti ajatuksesta että koko maapallo on kärsinyt äärimmäisistä säänvaihteluista viime vuodet, ja se on meidän vikamme.