Ostan lähes aina banaanini ja avokadoni samalta tyypiltä käydessäni torilla. Möllevångstorget on kuin koko Malmö pienoiskoossa, ikoninen kuva sen monikulttuurisuudesta, äänistä ja iloisesta hälinästä arkipäivänä ostosaikaan. Hedelmäkojut notkuvat herkkujaan, ja ihmiset pursuilevat niiden edessä maistelemassa ilmaisia makupaloja. Torikauppiaat puhuvat sujuvasti kolmea kieltä yhdessä lauseessa “Hey you – ta det här, Jalla!” (Jalla tarkoittaa “nopeasti”).
Tämä on minun Malmöni, ajattelen aina sinne saapuessani. Luomu-tuotteita saa aina vaan enemmän, ja koska myyjät ostavat tuotteensa ilman supermarkettien vuokra- ja muita menoja ja välikäsiä, ovat hinnat huimaavan halvat. Usein mietin miten ne jaksaa seistä siellä säästä riippumatta koko päivän aina hymyillen. Itse asiassa kysyin kerran vakio-myyjältäni. Hän vastasi “Något måste man göra, jag har familj” – jotain pitää tehdä perheellisen miehen elääkseen. Ymmärrettävästi.
Torikauppiaasta tuli kaverini kun sopivaa kolikkoa ei löytynyt ja sain siten banaanini puoli-ilmaiseksi. Seuraavalla kerralla sain ilmaiseksi. Siitä asti aina tuntuvalla alennuksella. Jos en käydessäni maista ainakin viittä erilaista hedelmää on hän loukkaantunut ja tuputtaa kunnes suostun “Ota nyt – se on tosi hyvää” hän aina tolkuttaa. Uskon uskon vaan kun kiire olis
Kuitenkin minulla pistää vastaan jokakertainen tervehdys “Hej vacka tjejen!”. Minun mielestäni sillä ei ole mitään väliä olenko tyttö ja miten ruma tai kaunis tahansa, olen asiakas. Miespuolinen ystäväni on vakuuttunut että saan kaiken erikoiskohtelun ollessani vaalea ja naispuolinen, olen kuitenkin nähnyt saman kauppiaan käytöksen miesasiakkaitakin kohtaan olevan yhtä lämpöistä. Vaan ei heitä toivoteta tervetulleiksi viitaten ulkonäköön.
Ymmärrän hänen tulevan eri kulttuurista. Kulttuurista missä naisen asema on hyvin erilainen. Hän kuvittelee todella tekevänsä minut iloikseksi kommentillaan eikä taatusti tajua että pidän sitä loukkaavana. Mutta miten otat tuollaisen puheeksi? Pitäisikö minun siinä toritiskillä alkaa selittämään että tuntuu esineellistämiseltä jos sanot minua nätiksi tytöksi heti kättelyssä? Pitäisikö vaihtaa kauppiasta? Pitäisikö olla välittämättä?
Ei minulla ole vastausta. Siksi jatkamme samaa proseduuria. “Hej vacka tjejen”:iä seuraa banaanien valinta ja avokadojen puristelu ja sen lomassa syön puoli kiloa melonia, persikkaa, mangoa ja kirsikoita joista koetan välillä kohteliaasti kieltäytyä (ei koskaan onnistu) ja sitten maksan pikkuruisen summan jota hän ei millään suostu ottamaan kokonaan. “Nej nej nej, för dig – tio kronor!”
Ja minä olen iloinen hyvästä palvelusta ja diilistä, enkä sitten kuitenkaan tiedä oliko se hyvää palvelua ja onko diili niin hyvä kun se jää aina tällä tavalla mietityttämään.
Mietin kaikkia niitä työpaikkojen hassuja setiä jotka ajattelevat olevansa niin mukavia sanoessaan “jotain kivaa työpaikan tytöille” ja nämä “tytöt” miettivät keskenään kahvihuoneessa että sulkisi jo suunsa tuo ärsyttävä huomauttelija. Mietin kaikkia niitä naisia jotka ovat vain esine jonkun elämässä, palkintopokaali jota esitellä tai nyrkkeilysäkki jota potkaista. Mietin kaikkia heitä jotka ovat hyvin tietoisia näistä roojeista ja käyttävät niitä häpeilemättömästi hyväkseen. Kuinka moni käy torikauppaa ei rahalla mutta nättien silmien räpyttelyllä? Mietin niitä miehiä jotka eivät koskaan sovi heidän kulttuurinsa antamaan muottiin ja kokevat valtavaa riittämättämyydentunnetta kun miehekäs mantteli ei sovikkaan harteille.
Minä olen ihan aidosti kiintynyt torikauppiaaseeni, astelen varmoin askelin hänen luokseen vaikka kauppiaita olisi kymmenen muuta jotka ehkä jättäisivät sukupuoltani kommentoimatta. Vähän kuin kaverille antaa anteeksi pienet viat, annan tämän asian mennä hieman läpi korvien. Hänestä on tullut osa ostoksiani. Osin haluan sallia hänelle hänen kulttuurinorminsa, osin haluan sanoa etten hyväksy niitä. Kuitenkin pidän ihmisestä sanojen takia, hänen aitoudestaan ja vilpittömyydestään. Entä jos hän vaan kerta kaikkiaan ajattelee että minä olen nätti ja haluaa sanoa sen ääneen. Onko se nyt sitten paha asia?
Minä nyt vaan toivoisin että hänen tervehdyksestään jäisi ne kaksi viimeistä sanaa pois. Minulle pelkkä hei riittäisi.