Helmikuun loma ja muita provokaatioita

Jossain vaiheessa yhteiskuntamme muutosta on vanhasta kunnon sanasta hiihtoloma luovuttu ja alettu puhua sen sijaan talvilomasta. Ruotsissa kehitys on liikkunnut hieman samaan suuntaan: se mikä ennen tunnettiin nimellä “sportlov” vaihdettiin muotoon “vinterlov”, vähän kuin alleviivaamaan faktaa etteivät nykylapset enää hiihdä lomallaan.

Myrsky vesilasissa nousi tänä talvena siitä että kyseinen loma on julkisessa keskustelussa vaihtanut taas nimeään. Nettikeskustelujen ja kahvihuoneiden ihmiset nousevat takajaloilleen aiheesta “Juuri kun opettelin uuden sanan niin se vaihdetaan”. Nykyinen loma onkin nimeltään helmikuuloma, “februarilovet”.

Jollain hassulla tavalla huomasin provosoituvani nimenmuunnoksesta ja itsetutkiskelua pari hetkeä harrastaneena pystyin nauramaan omalle reaktioilleni. Olen kuin se kahvihuoneen vanha jäärä, Pertti 59-v joka haluaa että asiat pysyvät samana. “Minä puhun perkele hiihtolomasta vielä 2030-luvullakin”, inisi pieni ääni sisälläni. Aivan kuin minun arkeeni ja elämääni vaikuttaisi Millään tavalla mikä on jonkun koulun loman nimi, en ole ollut kouluissa aikoihin eikä minulla ole lapsia joiden lomailuja pitäisi setviä. Kunhan vain ärsyynnyn siitä faktasta että asiat muuttuvat.

Mutta laittakaamme asiat suurempaan mittakaavaan kuin kahvihuoneen Pertin ärsyynnyksenaiheet. Jos on etelästä lähtenyt tänä vuonna talvi/sportti/hiihto/helmikuun lomalle kohtaa talviriemujen ystävää aika lohduton näky kun ei edes Savon korkeuksilla ole sitä talviloman tärkeintä valkeaa elementtiä.

Meillä Malmössa ei ole näkynyt yhtäkään lumihiutaletta, sitäkin enemmän kevätkukkasia jotka alkoivat kukkia tammikuun puolessavälissä, sama juttu Tukholmassa joka nyt kuitenkin on 500 km pohjoisempana. Koko Pohjoismaiden sää on ollut aivan naurettavan lämmin ja sana “ilmastonmuutos” leijailee kuin pelottava varjo päidemme päällä… En voi olla miettimättä että ensimmäisen mustan joulun koin vasta reilusti yli kaksikymppisenä, Nerohvirran joulut olivat aina olleet valkoisia. Nyt saa kädet kyynärpäitä myöten ristissä toivoa joka vuosi että josko nyt edes vähän olisi Bing Crosby -fiilistä ikkunan ulkopuolella.

Ei ole mikään ihme että talviloma, hiihtoloma tai edes sportlovet ei enää sovi sananvarastoomme. Kun tietää aiheen historian: kun punaposkiset lapsukaiset hiihtivät, kelkkailivat, luistelivat ja laskivat mäkeä viikon ajan, olivat ajat erilaiset. Nyt meillä on talven sijasta “helmikuu”: yksi niistä kuudesta loska/harmaus/vesisade/myrsky/muta -kuukausista.

Ja kuitenkin me provosoidumme sanoista kuten “hiihtoloma” enemmän kuin sanoista kuten “hiilipäästöt” tai “uusiutuva energia”. Me puhumme vääristä aiheista!

Pitäsikö perustaa uusi loma? Vaihdettaisiinko pääsiäinen vaikka filosofialomaksi jollon voisimme kokoontua kehittelemään uusia luovia ideoita maapallomme hyvinvoinnin turvaamiseksi? Tai mites olisi perustylsän syysloman vaihto esimerkiksi “luontolomaksi” jolloin syvennettäisiin luontoyhteyttä, kerättäisiin roskia, säästettäisiin energiaa, otettaisiin kierrätyskurssi tai vaellettaisiin Lapissa ilman ruutujentuijotusta vähintään pari vuorokautta? Ideat saa varastaa, en omista copyrighteja!

Jätä kommentti

*