Hiljaa saunassa

Savusauna Ruotsissa

Istuimme julkisessa saunassa, minä ja kaksi muuta.

Olen harvoin naistensaunassa, yleensä miesseurassa sekasaunassa, ja tunnelma todellakin on eri. Sekasaunassa höpistään tuntemattomien kanssa, kerrotaan vitsejä, jaetaan saunkokemuksia, aletaan spontaanisti jutella ja kovaan ääneen. Naistenpuolella tunnelma on usein hauras ja lähes pyhä. Kuin kaikki kulkisivat hieman hidastetusti.

Välillä tunnelman hajottaa pari räpätätiä tai nuorten tyttöjen lauma jolloin äänenvoimakkuus hetkeksi nousee suihkun kaakeli-akustiikassa korvia huumaavaksi… Sitten palaamme slow motion -liikehdintäämme ja välillä joku uskalias varovasti kysäisee: Sopiiko että heitän lisää löylyä? Tosin ruotsalainen ei tunne sanaa löyly eli esitän kysymykseni kummalisessa muodossa “Sopiiko että heitän lisää vettä kiville?”.

On hassua kuinka huomasin jollain tavalla huolestuvani kanssasaunojistani kun he istuivat hiljaa ja naama peruslukemilla. Huomasin murehtivani josko he ovat surullisia ja istuvat täällä hoitamassa mentaalihaavojaan. Koetin tunnustella saunan tunnelmaa ja lukea heidän huokauksistaan josko he ovat suruissaan. Vasta pitkän ajan päästä huomasin että istun samalla tavalla vakavana minäkin, paikallani ja hiljaa, ja valtavan onnellisena ja hyvinvoivana. Koko keho ja mieli meinaa räjähtää endorfiinitulvasta jääkylmän uimareissun jälkee, ja juuri nyt juuri tämä sauna tuntuu taivaan esikartanolta. Huvitti tajuta että nämä kaksi muuta ovat todennäköisesti ihan samassa tilassa.

Kenties olen muuttumassa niin epä-suomalaiseksi että hiljaisuus enteilee jotain uhkaavaa eikä vain yksinkertaista “Ei ole mitään sanottavaa just nyt”?! Täällä usein kerrotaan vitsejä hiljaisista suomalaisista jotka puhuvat vain sanan vuorokaudessa, pakon alla. Jotain perää siinä kyllä on, suomalainen ei ole koskaan oikein ollut se small talk-tyyppi samalla tavalla kuin vaikka ruotsalainen saati USA:lainen.

Minä rakastan saunan hiljaisuutta, rakastan istua ja tuijottaa ikkunasta tai vaan sulkea silmät ja antaa ajatusten leijailla. Ja rakastan saunaa sosiaalisen kanssakäymisen muotona, minusta on todella virkistävää hengailla alasti muiden kanssa sellaisessa Tittelit pois-mentaaliteetissa. Täydellisintähän tietysti on jos nämä kaksi voi yhdistää: Välillä yksin, välillä yhdessä, välillä hiljaa, välillä rupatellen!

 

Jätä kommentti

*