Viereiset turistipojat kahvilapöydässä Reykjavikissa kysyivät mistä tulen. Kun kerroin olevani suomalainen, kertoivat he juuri tavanneensa Islannissa toisenkin suomalaistytön. “Vihaatko sinäkin venäläisiä?” oli seuraava kysymys, jota ei varmaankaan oltu tarkoitettu ihan täysin vakavastiotettavaksi vihapuheeksi mutta joka kuitenkin osoittettiin aika vilpittömästi. Heidän otantansa väestöryhmästä suomalaiset oli aika suppea (1) mutta tämä yksi nuori nainen oli saannut heidät jo melko vakuutetuksi ryssävihasta.
Aina juteltuani islantilaisten ja färsaarelaisten kaverien kanssa saan valtasuhteisiin, naapuripolitiikkaan ja pakkoruotsiin ihan uuden näkökulman. Kun näillä kahdella pohjoisella valtiolla on tai on ollut se valtaajamaa (Tanska) joka tuli ja ilmoitti että “teidän saarenne on nyt meidän, tiedoks vaan!” ja sitä asti tilanne on ollut elellä melko hissukseen mutta hammasta purren tuon pirulaisen vallan alla. Färsaarilla on kyllä omat rahansa, lippunsa ja eduskuntansa ja Islanti on ollut itsenäinen vuodesta 1944 mutta ihmisten suhtautuminen Tanskaan ja tanskalaisiin voi olla aika nuiva.
Vähän tulee mieleen Aku Ankka ja Hannu Hanhi joista toinen jotenkin mennä porskuttaa ja jopa toisen kustannuksella, toinen joutuu luuserin asemaan mutta pärjää aina apinanraivolla, hemmetinmoisella sisukkuudella ja jonkinlaisella luovalla hulluudella…
Suomi on ollut osa Ruotsia ja Venäjää ja vieläkin Ruotsin vallan aika tuntuu ikävästi hampaankolossa mm. pakkoruotsiksi kutsuttuna velvoitteena. Islantilaiset ja färsaarelaiset opiskelevat pakkotanskaa (jännä, ettei heillä  tunneta tällaista termiä!) ja suhtautuminen Tanskaan ja tanskalaisiin on arkikeskusteluissa ajoittain melko nuivaa. Parin kaljan jälkeen alkavat saarien veljet helposti käyttää ronskeja sanankääneitä kuvatessaan eteläistä isäntävaltiotaan. Saman tunnistan maanmiehistäni: kun Jeppe juo, alkaa kielenkanta helposti löystyä ja silloin harvemmin julistetaan naapurirakkautta.
Ja kuitenkin sitä naapurin rakkautta löytyy moneen suuntaan. Kuitenkin kulttuurimme ovat nivoutuneet toisiinsa ja ymmärrämme lähivaltiota niin paljon paremmin kuin niitä muita siellä maapallon toisella puolella. Jonkinlaisia viha-rakkaus -suhteita lienee moneen suuntaan täällä Pohjolassa.