Jälkeenjäänyt

Olin visiitillä Suomessa ja katsoin vanhaan hyvään tapaan puoli yhdeksän uutisia. Mikä nostalgia! Jotkut asiat ovat kuin elämän ruisleipä ja peruskaura, tuntuvat olleen olemassa aina ja iäti. Minulle yksi tällaisia asioita on aina ollut Yle uutiset klo 20.30. Nyt huomioni kiinnittyi samaan asiaan mitä olen kummastellut jo pidemmän aikaa aina suomalaista mediaa seuratessa. Ja nyt seuraa tunnustus: en siis seuraa suomalaista mediaa aktiivisesti enkä tilaa yhtään sanomalehteä. Kun matkustuspäiviä kertyy niin paljon kuin minulla eikä digilehdet kiinnosta, tulee Helsingin Sanomien  ja Iisalmen Sanomien (ne kaksi peruskauraa sieltä lapsuudenkodista) nettisivut katseltua ehkä kerran viikkossa. Eniten seuraamani media ovat olleet Malmön ja Skånen paikallislehdet viimeiset kolme vuotta.
Siis mihin kiinnitän huomioni suomalaismediassa: Siellähän liikkuu ihan tuntemattomia tyyppejä! Siis kuka tämä äijä on joka puku päällä selittää vakavana? Ai juu näyttää olevan Suomen sisäministeri. Oho. Oisko tää pitäny tietää?
Totta kai minä ruotsalaiset ministerit tunnistaisin telkusta, niiden naamojahan sitä mediasta katselee joka päivä. Muistan oikein tarkastaneeni Suomen uuden hallituksen vaalien jälkeen, mielestäni olleeni jotenkin poliittisesti valveutunut ja asiaan vihkiytynyt ja siitä aidosti kiinnostunut. Vaan äkkiähän ne unohtuu asiat joita ei toistele. Kielenkin unohtaa jos sitä ei käytä. Ne naamat joita katselee usein, eivät unohdu.
Kun käyn Suomessa ajattelen aina sitä Suomea kesällä 2012 jonka jätin, ja yllätyn joka kerta että siellä onkin kaikenlaista uutta ja vierasta joka on ehtinyt saapua niinä vuosina kun olen ollut poissa. Minun ajatuksissani Suomi on sama. Hölmö ajatus. Kehitys kehittyy ja kaikki muuttuu. Joka kerta kotimaahan reissatessa joutuu nauramaan itselleen kun sitä ei vaan näköjään opi vaan yllättyy samoista asioista.
Sittenhän sopii kysyä mihin suuntaan kehitys menee. Joskus harmittaa kun tutut, rakkaat asiat ovatkin eri. Välillä seuraakin taas ihania yllätyksiä. Nytkin oli Iisalmeen ilmestynyt loistava kirpputori ja kahvila jotka riemastuttivat meidän turistien lomapäivää.
Ehkä sitä ei joka poliitikon naamavärkkiä tarvitse muistaa, pääasiahan on että unohtaa pian karmean suomalaisen kahvin mauan pois makunystyröistään.
Huom! Tämä viimeinen lause oli nyt sitä sarkasmia. Sinä rakas lukija saat juoda ihan juuri sitä kahvia mitä itse haluat. Haha, vitsivitsi janiinpoispäin.

Jätä kommentti

*