Jouluksi kotiin?

Tästä tulee monelle hyvin erilainen joulu. Nyt kun joulukuu kolkuttaa ovella, on moni varmasti havahtunut siihen tosiasiaan että jonkinlaisia joulusuunnitelmia pitäs tehdä ja se näyttää olevan harvainaisen hankalaa…

Monelle meistä joulu merkitsee matkustamista ja tässä maailman ajassa kun matkustaminen onkin pannassa, pitää kaikki ajatella vähän uudestaan. Minne mennä ja mitä tehdä jouluna jos perhe, suku ja rakkaat asuvat kaukana, jopa eri maassa, sattuvat kuuluvan riskiryhmään tai mahdollisuutta karanteeniin ei juuri nyt ole saatavavilla? Kuinkahan moni kokee elämänsä ensimmäisen yksinäisen joulun?

Pakko myöntää että kauhukuva siitä että istuisin yksin yksiössäni jouluna ehti luikerrella tajuntaani kuin kamala painajainen. Ajatus siitä että kaikki muut tuntuvat ottavan polkupyörän tai auton alleen ja ajelevan perheen tykö oli aika kivulias kun oma lapsuudenkoti on meren takana. Ehdin jo jotenkin psyykata itseni ajatukseen että kantaisin vaatekomeron kokoiseen kämppääni havunoksia ja Skypettäisin Iisalmen Nerohvirralle, onnittelisin itseäni siitä että olen sentään terve ja minulla on katto pään päällä ja ottaisin tämän jonkinlaisena selviytymis-kokeiluna josta voisin kertoa tuleville sukupolville myöhemmin. Kun tuleva suuri perheeni olisi joskus tulevaisuudessa kokoontunut, naureskelisimme Anna-tädin yksiö-joululle kauhoessa lanttulaatikkoa naamaan ja toteaisimme yhteen ääneen että “Eihän se nyt niin kauheaa ollut!”.

Paitsi että. Kyllä se olisi. Nyt ihan käsi sydämelle, kenen mielestä on paras mahdollinen juhlasuunnitelma istua yksin kaupungissa josta kaikki ovat lähteneet lomien viettoon, tietäen että tämä on se aika vuodesta kun ihmiset tapaavat nimenomaan tulla yhteen? Ja jos joku yrittääkin väittää että on ihan ok olla videopuhelu-yhteyksissä lähimmäisiin juhlapyhinä fyysisen kohtaamisen sijaan voi puolestani mennä selittämään teoriansa asiasta jollekulle muulle. Kuka tahansa tajuaa että ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä Lähelleen, ei naamaa kuvaruudulle.

Se mikä herätti eniten tunteita koko tässä epävarmuudessa oli se hölmistyminen kun yhtä äkkiä tajusin että tähän on tultu, että tämä on oikeasti meidän todellisuutemme juuri nyt, emme voi suunnitella suuria kutsuja ja kokoontumisia, matkoja ja julkista liikennettä, halauksia, pusuja, käsi kädessä ja lähekkäin olemista, tapaamisia. Moni herää varmasti todellisuuteen jossa yhtä äkkiä onkin kamalan yksin. Että elämä menikin niin että yksinäinen joulu on realistinen – tarkoitan inhorealistinen – vaihtoehto eikä painajaisuni. Se minkä ajatteli tapahtuvan Saiturille tai Grinchille, onkin nyt totta, todennäköistä ja pakko kohdata.

Luin aamun Dagens Nyheteristä että hyvä varautua vielä vähintään vuoden ajan tähän outoon pandemia-eloon. Toivotan siis kaikille jaksamista tähän adventinaikaan ja parempaa joulua 2021!

Jätä kommentti

*