Kaukana kotoa

Meinasin unohtaa itsenäisyyspäivän. Kuudes joulukuuta oli “torstai” tai “keikkapäivä” tai “se päivä kun matkustan Gävleen”. Vaikkakin syy miksi matkustan Gävleen ja tämä päivä on keikkapäivä, on juurikin itsenäisyyspäivän juhlinta ja siihen liittyvä konsertti, oli minun aivoistani nyt vaan jotenkin unohtunut koko päivän alkuperäinen syy. Minulla kun on vaan työpäivä.

Näin on ollut jo monta vuotta. Ruotsista käsin ei itsenäisyyspäivään valmistautumiseen saa oikein viitteitä muusta kuin sosiaalisesta mediasta. Jos ei joka vuosi olisi joku tuttu päivittämässä linnanjuhlamekostaan tai jonkun suuren eventin järjestämisestä, olisi minulle varmasti jokainen itsenäisyyspäivän aamu yllätys: Jaha, tänäänkös se oli…?

Jostain syystä tällä puolen vettä tulee harvemmin juhlittua kyseistä juhlapäivää. Kaikki tutut tavat mitä kotona oli, jäivät kotiin. Uusia perinteitä ei ole jokavuotisen keikkailun rinnalle tullut hankittua. Toisaalta tuntuu siis hyvälle että ammatinvalintani “pakottaa” juhlatilaisuuksiin. On tullut laulettua kaikenlaisissa ruotsinsuomalaisyhteyksissä vuosien varrella…

Tietyt asiat muuttuvat näkyvämmin kun on fyysisesti kaukana synnyinmaastaan. Ja tähän väliin pitää mainita, että minähän olen Kotona kun olen Ruotsissa: siellä on minun kotini. Kotimaa ja synnyinmaa on sitten eri keskustelu… Sellainen asia kuin kotimaan itsenäisyys tuntuu vaan joltain mitä pitäisi juhlistaa maanmiesten seurassa. Yhtenä vuotena järjestin tosin ruotsalaisystäville pirskeet omatehtyineen karjalanpiirakoineen ja kävin ensimmästä (ja viimeistä) kertaa ostamassa Systembolagetista kossupullon. Voin kertoa että se taskumatin kokoinen puteli lojui kämpässä kuukausitolkulla kunnes joku joka tykkäsi viimein auttoi sen viimeistelyssä. Joskus olen myös katsellut yksinäni sohvalla linnan juhlia ja miettinyt miten kurjaa se on ilman ketään kenen kanssa kommentoida. On sitten jäännyt tv:n tuijottelu-perinne, seuran puutteessa.

Usein mietin myös Suomen sotaisaa historiaa joka Ruotsilta puuttuu. Täällä ei ole samanlaista itsenäisyyspäivän perinnettä koska ei ole ollut samanlaista tarvetta irrottautua sotatoimin vieraan vallan alta. Välillä käy mielessä ettei ruotsalainen voi todella käsittää tämän päivän painoa ja arvoa. Toisaalta ei kai tarvitsekaan, oma historiansa kullakin.

Kenties itselle se pyhäpäivän tärkein elementti, perheen kanssa oleskelu ja vaan rauhassa vapaapäivän viettely on se, mitä loppujen lopuksi eniten miettii ja kaipaa. Tuskin se lapsena mietitytti paljonkaan se Suomen historia, tärkeintä oli että 6.12 mennään aina serkun tykö ja leivotaan pipareita. Se oli suuri juhla se!

Jätä kommentti

*