Laskiaispulla ja muita ajankohtaisaiheita

Olen lukenut Malmön paikallislehdistä nyt jo parin viikon ajan hirmuista debattia laskiaispullista. Kun ei ihmisraukoilla ole tarpeeksi harrastuksia, pitää paremman puutteessa kirjoitella keskustelupalstoille. Vaikka laskiaspullasta.
Niin masokisti en ole, että lukisin keskustelupalstojen aivotonta kommentointia (Okei, myönnän: joskus olen. Sitten muistan että siitä tulee harvinaisen pahantuuliseksi ja loppuu usko kanssaihmisiin, ja pitää taas muistuttaa itseään olla tekemättä sitä) mutta koska lehdet tykkää tarttua ajankohtaisiin ja mieliä kuohuttaviin ajankohtaisasioihin, olen pysynyt kärryillä Ruotsin uusimmasta kohusta, skandaalista ja kansanmurheesta.
Kaikki alkoi siitä, kun Tukholmalaisen trendikaupunginosan paakari koki laskiaispullan syömisen hankalaksi jos samalla pitää liikkua rivakkaan tahtiin kuten city-ihmisen tietenkin jatkuvasti pitää. Take away-kahvin kyytipojaksi piti saada siis take away-semla (ehei, laskiaspulla ei ole ruotsiksi fastlagsbulle vaan sille on ihan oma lempinimikin, semla!) joka pyöräytettiin modernisti wrap-muotoiseen pitkulaan.
Kyllä, näin oli syntynyt uusi mielipiteenjakaja wrap-semla. Ohueksi kaulittu pullataikina jonka sisälle sitten tursotetaan sopivat kermat ja sörsselit (älkäämme edes aloittako kinastelua mantelimassa vai hillo vai molemmat!).
Mietin, miksei Suomessa laskiaispullasta ole tullut sellaista pyhää asiaa jota aletaan himoita, mainostaa sekä brändätä uudestaan jo tammikuussa. Kenties Runebergin torttu vie vähän huomiota. Onhan noita herkkuja siinä sydäntalvellakin, mitäpä sitä remuamaan sen yhden pullan takia.
Mutta yhä enemmän mietin sitä julkisuuden määrää minkä yksi leivonnainen voi saada. Lehtijuttujen perusteella voisi kuvitella että poteroita jo kaivetaan, sodankäyntiä suunnitellaan. Joko laskiaspulla on ruotsalaiselle elämän ja kuoleman kysymys, tai minulla ei ole oikeanlaista medianlukutaitoa. Tiedä häntä. Ei tästä nykymediasta pysy perässä.
Tässä minäkin istun ja kirjoitan kokonaisen tekstin pullasta jonka väliin joku keksi joskus tursottaa kermavaahtoa.

P.S. Koska minulla ei ollut kuvaa laskiaispullasta, ajattelin ilahduttaa teitä, rakkaat lukijat, tällä sateenkaarikakulla jonka kuvasin viime lokakuussa Islannissa. Paakkelssi ku paakkelssi, ja kermavaahtoa on!

Kommentit

  • Ulkopuolinen

    Meillä Suomessahan näkyy olut olevan ”elämän ja kuoleman kysymys”. Tällä menolla emme pääse koskaan eroon juoppokansan maineesta. Ruotsalaisten laskiaispullariippuvuus sentään on paljon viattomampaa…

    • Anna Fält

      Haha, en tiedä uskallanko ihan puhua ”laskiaispullariippuvuudesta” mutta useammat tutkijat ovat kyllä myös sitä mieltä että sokeri on yhtä koukuttavaa kuin heroiini. Tiedä häntä, kenties parasta pitää maalaisjärki päässä ja uskoa vanhan kansan neuvoon ”Kohtuus kaikessa”!

      • Ulkopuolinen

        Vitsailua tuo tietysti on minultakin, joskin kaikkeenhan voi kehittyä psyykkinen riippuvuus siinä kuin alkoholiinkin.

Jätä kommentti

*