Laulamisen aikaa

Luin Iisalmen Sanomien nettisivuilta otsikon ”Joulu on laulamisen aikaa” ja inspiroiduin kirjoittamaan aiheesta. Joulu on todella sesonki jolloin laulu kaikaa tavallista enemmän ja sekös laulupedagogin mieltäni lämmittää. Kuten urheilematta ei kunto kohene, ei väki kohta pysy nuotissa lainkaan jos ei muista pienin väliajoin treenata tärkeitä laululihaksia. Nyt olisi siis aika kaikkien tehdä pieni joulujumppa! Haastan Sinutkin mukaan!
Koska moni ystäväni työskentelee musiikinopettajana kouluissa, oli viime viikko se “vuoden kamalin viikko”. Silloin täytyy ohjastaa lauma hermostuneita pienokaisia läpi Lucian päivän. Helpommin sanottu kuin tehty. Ensin harjoitellaan pari kuukautta, sitten paniikkiharjoitellaan viimeiset viikot, sitten ahdistutaan ulkomusiikillisista seikoista kuten onko nyt kaikilla varmasti valkea mekko ja punainen vyönauha ostettuna. Mutta miten tärkeää että jokaisella lapsella on oikeus ja suoranainen velvollisuus koulussa musisoida.
Sivuhuomautuksena on pakko mainita: Itse sain kunnian olla Lucia-neito ensimmäistä kertaa elämässäni. Ensin olin otettu ja innoissani. Siinä vaiheessa kun joku sytyttää viittä kynttilää vain senttien päästä hiuksistani, katosi ilo ja vaihtui pakokauhuksi. En ole koskaan seissyt esiintymislavalla niin stabiilina, tuskin uskalsin silmiä liikuttaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin: ei steariinia hiuksissa ja ennen kaikkea tukka tallella!
On hassua kuinka suomalaiset laulavat lähinnä sitä yhtä samaa Lucia-melodiaa ja Ruotsissa valitaan paristakymmenestä suosikista ja uusia syntyy sekä ikivanhoja kansanmelodioita kaivetaan esiin. Joku keksi että tallirenki Staffan, kenestä löytyy lukemattomia lauluja, on hyvä lyödä yhteen tämän italialaisneidon juhlimisen kanssa ja nyt 13.12 lauletaan sekaisin miehekkäitä rouhevia staffansvisor:eita sekä lyyrisiä Lucia-lauluja. Kun näistä on päästy, alkaa joululaulujen sesonki.
Luin mielenkiintoista kirjaa ja sen selitystä kuinka Jeesus-lapsen syntymää juhlitaan 25.12 koska tuona päivänä on Rooman valtakunnassa aikoinaan juhlittu tärkeää jumalaa. Kristinuskon tultua roomalaisten valtiouskonnoksi oli kätevää asettaa tämän kuuluisan nasaretilaisen synttärit samaan aikaan kun nyt oli totuttu juhlimaan niihin aikoihin muutenkin…
Minulle on oikeastaan ihan sama miksi joulua juhlitaan, kenen synttärit on tai oli. Mutta ihan näin käytännön näkökulmasta, eikös vaan ole upeaa että keskellä synkintä, kylmintä sydäntalvea (tai juuri siksi) voimme virittää instrumenttimme lauluun ja lämmittää kehoa ja mieltä!
Minun jouluuni kuuluu usein tärkeänä osana työ. Ajaa keskellä joulupäivän yötä säkkipimeässä keikalta kotiin, harjoitella joulunpyhinä tulevaa joulukonserttia varten, opettaa lauluoppilaille uusia joululauluja pitkin joulukuuta ennen kuin he karkaavat joululomilleen. Minä en ota lomaa, en laulamisesta.
Mutta heille, kenelle laulu ei ole elämäntapa ja osa arkea: ota se osaksi juhlaasi! Jos joskus on aiheellista korottaa äänesi lauluun, olkoon se nyt! Kroppa kaipaa lämmikettä, mieli kaipaa kenties nostalgiaa, rentoutumista tai miksei uuden opettelua. Mene kirjastoon lainaamaan laulukirja tai karaoke-DVD, kutsu kaverit koolle hoilaamaan sydämenkyllyydestä, nuotin vierestä tai läheltä. Mene kirkkoon tai konserttiin, istu kynttilän valossa ja laula itsellesi. Sano vaikka “Hyvää joulua minä, tässä laululahja, ole hyvä!”.

Jätä kommentti

*