Matkalla taas…

Koska matkustan työni puolesta jälleen kesän ajan Ruotsia (ja Skandinaviaa) ristiin rastiin, en voi olla kirjoittamatta ylistystä Ruotsin rautatieliikenteelle. Jaa että miksi?
Hiljaiset vaunut eli “tyst avdelning”. Matkustan lähes aina hiljaisessa vaunussa, teen töitä läppäri edessä (kuten nytkin, matkalla Östersundiin, enää 2 tuntia jäljellä yhteensä yhdeksästä!), luen, haaveilen, luen päivän lehdet jotka nappasin juna-asemalta mukaan…
Junan Kupé -lehti. Ehkä lempilehteni koko tämän valtion rajojen sisällä! Joka kerta todella mielenkiintoisia artikkeleja, todella mielenkiintoisia haastatteluja ja aivan uusia näkökulmia. Aina vahva luomu- ja ympäristönäkökulma ja paljon käytännön vinkkejä jokaiselle tavantallaajalle miten voisi elää vähän tarkemmin luontoaan ajatellen. Mielettömän hienoa että ilmaisjakelulehti, jota lukee taatusti ainakin miljoona tyyppiä vuodessa on ottanut noin vahvan kannan tällaiseen tärkeään asiaan. Nekin ketkä ei yleensä tällaisia hippihumputuksia ajattele, herätellään ajattelemaan! Kupé muuten tarkoittaa junanvaunua vaikka minulla se ainakin ensin aina toi mieleen tätini sanonnan “Käydä kupella” kun vessaan riensi!
Ravintolavaunu/Bistro/Kioski. Sama mahtava eko-teema jatkuu. Vain luomu-maitoa, reilun kaupan kahvia, teetä ja mehua, erilaiset kierrätyslootat erityisjätteelle. Ja mikrot! Voi lämmittää kahvimaidon, vaikkakin junan henkiökunta sitä aina hieman ihmettelee. Kyllä, käytän tolkuttomasti maitoa. Ei, en tykkää kylmästä maitokahvista.
Valtion rautatiet ja “sit se yks toinen”. Ranskalainen valtioyhtiö Veolia Transport ajelee niin sanottua “Snälltåg” -junaa (aika söpöä myös että junan nimi on kilttijuna, eikös…?) jolla ainakin Malmö-Tukholma tai Malmö-Berliini -matkat ajaa ihan luvattoman halvalla. Söpöt vanhat junavaunut joissa 70-luvun verhoilu ja kolina huumaa korvia, maailman viehättävimmät ravintovaunut! Voisi olla ihan hyväksi VR:llekin saada kilpailija
Monesti kuulen ihmisten ihmisten ihmettelevän miksen lennä Malmö-Tukholma -väliä joka junalla ottaa “pahimillaan” noin kuusi tuntia (jos siis ottaa halvan Snälltågetin). Minusta tuntuu turhalta reissata ensin bussilla/junalla lentokentälle, odottaa tunti, lentää, sitten taas reissata bussilla/junalla lentokentältä. Tässä samalla päästää ilmaan hirmuinen määrä kaasuja joita minun ei tarvitse päästää jos matkustan yhden ja tai kaksi ylimääräistä tuntia. Ei kai sitä nyt niin hoppu ole. Lentokoneissa ei sitä paitsi saa kaikkea yllämainittua.
Lisäksi juuri ostettuani tolokuttoman halavat junaliput Norjaan, (Tukholmasta edetakaisin pikkaisen päälle 50 euroa ostettuani ne 6 päivää ennen lähtöä!) voin todeta että Ruotsin valtionrautatie ei pelkästään edistä omiensa kulkemista vaan avittaa myös naapurisuhteita. Eipä olisi tullut minulla lennettyä spontaanisti Norjaan mutta kun keikkapyyntö tuli niin sanotusti “ex tempore”, oli aika näpsäkkää ostaa junaliput pilkkahintaan.
Pakko antaa lopuksi vielä plussapisteet edellisen Suomen visiittini suuresta ilosta: Suomenkin junista saa viimein tummapaahtoista kahvia sen hirmuisen Presidentti/Kulta Mokka -litkun sijaan! Halleluuuuja ja syvä kumarrus, jopa helpotti aikaisia juna-aamuja ja pitkiä pimeitä iltapäiviä välillä Helsinki-Iisalmi joka on se yleisin suomalainen rautatiepätkäni…

Jätä kommentti

*