Nostalgian nälkä

Botkyrkassa Tukholman lähellä toimii kauppa nimeltä Suomi-putiikki. Tämä liike myy suomalaisia ja suomalaisten himoitsemia elintarvikkeita Felixin suolakurkuista Presidentti-kahviin. Vähän kuin ne Kanarian saarilla ja Thaimaan lomalla olevat turistit ja se kahvila josta saa Juhla Mokkaa ja lihapullia… IKEA:t ovat tunnetusti kaikkien skandinaavien pyhiinvaelluskohteita Itämailla. Tarpeeksi lähellä koti-kokemusta on saada puraista heidän lihapullaansa, jonka kylläkin epäilen sisältävän melko monta prosenttia kaikkea muuta kuin lihaa. Vaan toisaalta, onhan suomalaisten lempimakkarakin se lenkki joka on enimmäkseen vehnäjauhoa. Mutta nyt karkasin aiheesta!
Samalla tavalla hakeutuvat suomalaiset Tukholmassa sille keitaalle jossa saa ehtaa Fazerin sinistä, sitä mitä mummo tarjosi lapsuuden kesinä. Nostalgian nälkä on suurin nälkä.
Ehkä en siis karannutkaan aiheesta turhan kauaksi edellisissä aasinsilloissani. Eihän sillä niin väliä, onko himoitsemasi ruoka Hyvää saati Terveellistä, tärkeintä on sen tuoma kokemus. Ja jos voi edes hetkeksi saavuttaa lapsuudenkokemuksen uudestaan. Sen takia kannattanee monen Tukholmalaisenkin pyhiinvaeltaa keskustasta aina Botkyrkaan saakka.
Luin jostain jo pidemmän aikaa sitten Suomi-kaupan omistajan kommetin “Ei ihmiset halua ostaa mitään uutta”. Ei tietenkään. Miksi ihmeessä kerätä uusia kokemuksia kun voi toistaa ne jotka tietää hyviksi. Pysytäänpä nyt turvallisesti vaan siellä omien turvallisten rajojen sisällä. Uudet asiat ja elämyksethän voivat tietenkin aiheuttaa liikoja tunnereaktioita…
Lopetan sarkasmin hetkeksi tajutessani että ulkomaille siirtyessä on ihmisraukka jatkuvasti uusien kokemusten ympäröimänä. Puraisu sinistä lenkkiä voi pelastaa rankan työpäivän jälkeen kun kaikki kahvihuoneessa ovat nauraneet vitseille joiden kulttuuri-viittauksia et ymmärrä, saati jos kielen kanssa on vielä vähän niin tai näin. Kun suku ja ystävät on kaukana, tarvitaan kaamosmasennuksessa aika lailla sisua – vaikka edes pastillin muodossa. Siinä tuttua makua kielellä sulatellessa voi palata niihin kertoihin kun teki samaa synnyinmaassa.
Tosin vastustan viimeiseen saakka tämän kauppiaan ajatelematonta kommenttia. Ymmärrän kyllä jos hän on koettanut myydä uutuustuotteita jotka eivät ole menneet kaupaksi. Ehkäpä juuri hänen asiakaskuntansa on niitä nostalgiannälkäisiä ruotsinsuomalaisia joiden kuva Suomesta on yhä se 70-luvun maitolava ja lauantaitanssit, sauna, Kossu ja stereotypiat. Näin ruotsinsuomalais-ympyröissä monesti vähän tuppaa olemaan, halutaan palata siihen Suomeen joka jätettiin vuosikymmeniä sitten.
Mutta moni haluaa myös uutta. Kyllä ulkosuomalaisetkin ovat kiinnostuneita muuttuvasta Suomesta, kehityksestä ja uutuuksista. En minä nyt oikeasti voi olla ainoa ketä kaikenlainen muutos ei pelota vaan suorastaan vähän ihastuttaa.

Jätä kommentti

*