Palaute

Blogin kirjoittaminen on ollut yksi ehdottomasti mielenkiintoisimmista töistä mitä minulla on koskaan ollut. Ihan siitä syystä että se vie minut jatkuvasti jonkinlaisen syvimmän inhimillisyyden alkulähteille. Se, että joku kirjoittaa julkiseen verkkojulkaisuun mielipiteitään, aivopierujaan, mietintöjään arkipäivästä, ilmiöistä ja ihmisistä, herättää aina välillä lukijoissa vahvojakin mielipiteitä.
Lähes aina kun saan palautetta itse blogin palautelaatikkoon minne kuka vain voi kirjoittaa, on se joko sopimatonta, mitäänsanomatonta (että ei siis kertakaikkiaan ymmärrä mitä tämä ihminen kirjoittaa ja tarkoittaa, onko tää kritiikkiä/ironiaa/kännisen höpinää) tai “minäpä opetan sinua, tässä sulle faktaa joka todistaa että oot väärässä” -mansplainingia.
Ja tämä on mielestäni erityisen mielenkiintoista: Palaute mikä tulee naamatusten Iisalmen kaduilla on aivan poikkeuksetta positiivista. Aina. Kiitos siitä!
On kiva tunne käväistä lapsuusmaisemissa kun niin usein joku pysäyttää kadulla ja kertoo lukevansa mitä minulla on asiaa. Se tekee työstäni, uskokaa vain, todella paljon merkityksellisempää. Ja ei siis se, että joku Kehuu, vaan se että moni Lukee ja tuntuu oikeasti välittävän.
Palautteesta olen kirjoittanut aiemminkin, se on ikuisuusaihe koska sitä vaan tuntuu vakituisesti sähköpostiini/Iisalmen sanomien verkkosivujen palautelaatikkoon tippuvan ja hyvä niin. Olen tyytyväinen joka kerta kun jonkun sisäisessä maailmassa liikahtaa jotain. Mutta palautteenantajan on aina hyvä ajatella sekunti sitä vanhaa kunnon Some-raivon mittapuuta:
“Sanoisinko tämän sanan naamasta naamaan?”
Eli toivottavasti tavataan Iisalmen kaduilla jonkun kerran kun kaupunkiin taas satun (varovaisesti voin tosin mainita että minut tavoittaa Suomen lomillani paljon helpommin Nerohvirran metsistä) !

Jätä kommentti

*