Olen kirjoittanut kolumneja Iisalmen Sanomiin kymmenisen vuotta. Saan kuulla yhä uudestaan kysymyksen, mistä saat juttuideat. Hyvä kysymys johon on vaikea vastata tyhjentävästi. Voin yrittää sanomalla lyhyesti: elämästä ja maailmasta ympäriltäni. Jos pitää aistit auki ja on kiinnostunut ympärillään tapahtuvasta, eivät aiheet kyllä lopu kesken.

Kun aloitin blogini Bättre Folk Iisalmen Sanomiin talvella 2013, minulta kysyttiin kuinkahan kauan riittää kirjoitettavaa? Kun kirjoittaa rajatusta aiheesta, loppuvat ideat taatusti nopeammin. Ei voikaan enää kirjoittaa aivan mistä vain. Minun blogini käsittelee elämää Ruotsissa suomalaisena. Se käsittelee minun elämääni omasta näkökulmastani. Se voi olla rajoittava tekijä mutta myös helpottava. Kaikki mitä koen, on sallittavaa ja hyväksyttävää kirjoittaa ylös ja lähettää internetin ihmeelliseen maailmaan muiden luettavaksi. Kun on utelias ihminen, seuraa myös aikaansa ja näin ollen en usko ideoiden loppuvan.

Blogini punainen lanka on siis aina ollut suomalaisuus ja ruotsalaisuus, asuminen Ruotsissa ja tämän uuden kotimaani kulttuuri. Sivujuonteina ovat loogisesti kotikaupunkini Malmön monikulttuurisuus sekä laulajan ja kulttuurityöntekijän ammattini arki. Tästä voi yhä laajentaa teemoihin ulkosuomalaisuus ja kulttuuritörmäykset yleensä, kulttuurityöläisen näkökulmasta, mutta myös ulkopuolelta katsoen, toisten silmin, punniten erilaisia näkökulmia.

Aloittaessani blogini valitsin nimen Bättre Folk en vain vitsaillakseni nimitykselle ”svenskatalande bättre folk” vaan myös viitatakseni ammattiini nimenomaan kansanmuusikkona ja ruotsinkielen sanaan folkmusik. Pidin itsestään selvänä että tulen kirjoittamaan paljon työstäni. Tuohon aiheeseen olen tuskin vielä koskenutkaan, pelkästään pienissä kulttuurieroissa ja tämän päivän ilmiöissä on riittänyt jutun aihetta kaksi kertaa kuussa puolentoista vuoden ajan.

Välillä ehkä toistan itseäni. Kielikysymyksiin kiellän jo itseäni tarttumasta, olen pyöritellyt niitä jo niin paljon, en pelkästään blogissani vaan myös jokapäiväisessä elämässä ja keskusteluissani ystävien ja tuttujen kanssa. (Sen vaan vielä mainitsen että nykyään etsin usein suomennoksen sanoille google translaten avulla, en muista enää sanoja äidinkielelläni, ne nousevat mieleeni vain ruotsiksi, joskus englanniksi. Jollain oudolla tavalla se aina nolostuttaa. Tässä journalisti Fält kysyy tietokoneohjelmalta mikä se on suomeksi se kun ihminen on sellainen…”nyfiken”… Juu, uteliashan se oli, perhana!)

Minua kiinnostavat ilmiöt. Ne mitä nostetaan ja mitkä nousevat mediassa tapetille, ne mitkä ovat ajankohtaista jostain syystä juuri nyt. Mistä ilmiöt tulevat, miksi juuri tämä kiinnostaa ihmisiä tänään tai tällä viikolla? Kuka keksi että tämä on trendikästä, vaarallista, hauskaa tai typerää?! On mielenkiintoista vertailla Suomen ja Ruotsin, toisaalta Ruotsin ja muun maailman taikka Malmön ja muun Ruotsin trendejä ja tapahtumia.

Kuuminta juuri nyt: Ruotsin vaalivuosi, Suomen ja Ruotsin koululaista menestys ja sen heikkeneminen, maailmanpolitiikan vaikutus koko Pohjoismaihin, maahanmuuttokysymykset. Kuuminta minulle aina ja ikuisesti: freelancer-arki, sirpaleinen arki ja työn perässä matkustaminen, kansainvälinen ystäväpiirini ja heidän maailmankuvansa joka laajentaa omaani valtavasti, kansanmusiikki, maailmanmusiikki, edellisten sanojen kantama painolasti ja niiden problematiikka. Voisin mennä vannomaan että kirjoitan näistä aiheista tekstin jos toisenkin.

Ensimmäinen blogitekstini oli otsikolla Nuori naimaton nainen. Siinä kirjoitin ihmisten kummastelua kuinka tällainen sinkkutyttö nyt vaan ottaa ja muuttaa toiseen maahan eikä edes osaa kertoa kuinka kauan aikoo viipyä. ”Sullon joku mies siellä!” tai ”Niin sä opiskelet siis siellä Ruotsissa” on kaksi itsestäänselvyyttä jotka olen saanut kuulla aivan liian monta kertaa. Kerrataanpa: Ei, minä en opiskele. Ei, minulla ei ole miestä. Selvä? Hyvä.

Minä muutin Malmöön koska halusin asua Malmössa. Siinä yksi suuri syy miksi kirjoitan tätä blogiakin, toiveenani on inspiroida ihmisiä hyppäämään tuntemattomaan, oppia menemän päätä pahkaa sisään toiseen kulttuuriin ja kieleen, tehdä niin kuin sydän sanoo vaikkei suunnitelma ole aukoton tai edes järkevä.

Ja kaikille jotka aikovat jälleen kysyä kysymyksen ”Asutko sinä nyt siellä lopullisesti” vastaan ”Ei minulla vieläkään olen elämässä viisivuotissuunnitelmia… Sitä paitsi: Mikä on lopullista”

Sinä, uusi lukija: TERVETULOA ! Ihanaa että luet! Kirjoita palautetta, kommentoi, jaa kaverille. Toivottavasti valitsemani aiheet kiinnostavat, toivottavasti teksteistäni nousee ajatuksia ja tunteita. Toivottavasti nautit lukemisesta edes puoliksi yhtä paljon kuin minä kirjoittamisesta!