Ruotsinsuomalaisten päivänä 24.2

Harva suomalainen varmaan tietääkään että tänään juhlitaan ruotsinsuomalaisuuden päivää, ja liputetaan ruotsinsuomalaisten omalla sini-valko-keltaisella ristilipulla. Olisin minäkin unohtanut ellei ruotsinsuomalaisten SISU-radiosta (eli paikallisen YLE:n suomenkielisestä toimituksesta) olisi tullut puhelua Kalevalanpäivän haastatteluani koskien.
Meitä on aika monta täällä, Ruotsiin muuttaneita ja heidän jälkeläisiään, yhteensä eri laskelmien mukaan n. 500 – 650 000 henkeä. Kielemme on Ruotsin suurin vähemmistökieli ja kuitenkin joukkomme melko näkymätön.
24.2 on kansanrunouden kerääjä Carl Axel Gottlundin syntymäpäivä ja samastun tähän mieheen sydänjuuriani myöten. Hän kiersi Värmlantin ns. suomalaismetsiä (Finnskogar) kerätäkseen runolauluja ja minä kierrän Ruotsia laulamassa niitä. Tuntuu tärkeältä jakaa ja säilyttää jotain jota pitää niin valtavan tärkeänä ja arvokkaana. Gottlund ajatteli samoin jo parisensataa vuotta sitten.
Laulaessani karjalaista kalastajan loitsua SISU-radion toimituksen äänityskopissa epämukavat kuulokkeet korvissa, kävi mielessä miten kaukana minun tekemiseni ovat niistä savupirtin hämärissä laulaneista taitureista jotka välittivät tarinansa lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Ja kuitenkin tuntuu että jos istuisimme Gottlundin kanssa alas, ei jutusta tulisi loppua. Tiedättekö sen tunteen kun miettii jostain tyypistä että perhana, meistä ois varmaan tullut hyvät kaverit?
Minä juhlin tätä päivää menemällä saunomaan. Kiljaisen varmaan ihan kiusallani jonkun “perkeleen” heti ovelta ja korjaan jälleen saunakaverien ääntämystä kun he koettavat loputtomalla kärsivällisyydellä oppiaa lausumaan “Hyvä päivää” (sekä myös sen johdannaisen “hyvä peppu”, joku kun joskus äänsi näin ja nyt kaikki toistelevat riemuissaan sitä) oikein.
On jotenkin kiva kuulua vähemmistöön mutta vielä kivempi kuulua suureen vähemmistöön ja tuntea jonkinlaista yhteenkuuluvuudentunnetta. On helpottavaa tuntea että voi olla ylpeä omista juuristaan ja ne hyväksytään. Niistä ovat jopa monet niin kiinnostuneita että voin tehdä töitä asian parissa. Vieläkin monesti herään ajatukseen “Oletteko te oikeasti noin innoissani näistä suomalaisista kansanlauluista, tulette tänne konserttiin ja kuuntelette ja kiittelette”. Sitten taas muistan miten paljon itse niitä lauluja rakastan. Sehän tuntuu itsestäänselvältä usein ihmiselle että se mitä rakastaa on maailman siisteintä, ja kaikkienhan pitäisi tajuta että tämä on sitä parasta maailmassa. Moni varmaan tunnistaa sen tunteen? Kun itse jauhaa suu vaahdossa auton moottorista tai kvanttifysiikasta eikä sitten oikein tajua miksi kaveri ei ymmärrä sen hienoutta. Sitten kun joku tajuaa sen myös, on jaettu ilo se suurin ilo.
Mietin kaikkia joilla ei ole mahdollisuutta jakaa omia kulttuurillisia ilojaan. Jos menet Palestiinassa laulamaan lempi-israelilaislaulusi tai päinvastoin, olet helposti pian päätä lyhempi. Käsittämättömän hirveä ajatus.
Ne metsäsuomalaiset jotka Savon korvesta lähtivät etsimään parempaa elämää ja istuivat sitten kaskipellon keskellä työtauollaan laulamassa vaikkapa siitä Väinämöisestä, heille minä nostan hattua. Ja kaikille niille jotka väsymättä keräsivät ja tänä päivänäkin keräävät kaikenlaista traditiota talteen jälkipolville.
Tämä on kirjoitus niille kaikille ihmisryhmille jotka jakavat jonkun yhteisen perinteen. Oli se vaikka tapa pitää halkosavotta joka huhtikuu tai syödä lettuja mummon syntymäpäivänä. Pitäkää niistä kiinni ja olkaa ylpeitä niistä. Jos joku ulkopuolinen pitää sitä tyhmänä, ei hän itse ole tyhmä eikä tuhma, hän ei vain ymmärrä teidän tapaanne, hän ei ole ollut mukana. Ehkä olisi aika kutsua hänetkin kokeilemaan…?

Kommentit

  • Crisu Ristseppä

    Kiva kirjoitus. Teet hienoa työtä. Asun itsekin ruotsissa enkä ole koskaan viettänyt enkä luultavasti kuullutkaan päivästä. Tänään voinkin sitten vaikka juhlavammin juoda ruotsinsuomalaisuuden kunniaksi kahvit. Satutko muuten tuntemaan Liisa Matveinen nimisen kanteleen soittajan(Professorin). Asui myös aikoinaan tukholmassa naapurissani ja soittelimme yhdessä. Teimme muutamia festarikeikkojakin Kaustisilla.
    Hyviä jatkoja t. Crisu

  • Markus A.

    Olipas hieno kirjoitus, hyvä Anna! Jatkahan hienoa työtäsi musiikin, suomalaisuuden ja ruotsalaisuudenkin puolesta!

Jätä kommentti

*