Olen aiemmin joskus juuri maastamuutettuani kirjoittanut ruotsinkielen termistä “lagom” jota ei voi suoraan kääntää monellekkaan kielelle, lähimmäksi vai osuisi “sopiva, tarpeeksi”. Nyt selaillessani kahvilassa Femina-nimistä naistenlehteä naurahdin heidän uudelle trendi-termilleen “Nordic Buddhism” – tänä Instagramin ja muiden sosiaalisten medioiden täydellisten kuvien aikana on tärkeä muistaa että usein asiat ovat itse asiassa “tarpeeksi”, että se mitä on on ihan “sopiva”.
Niin ällöttävän trendi-markkinointi-hipster kuin termi “Nordic Buddhism” onkin, sävähdytti se kuitenkin jotain paikkaa sisuksissani. Että täällä pohjoisessa me elelemme kulttuurissa missä ei turhia liiotella eikä vaadita maailmanvalloitusta tai täydellistä kroppaa Nobel-palkinnon ja Oscar-patsaan lisäksi, saattaa olla juuri se mikä laittaa meidät skandinaavit ja pohjoismaalaiset aina kärkipaikoille onnellisuusmittauksissa (tähän aiheeseen en tosin edes koeta pureutua syvemmälle, koko ajatus “onnellisuusmittaus” on niin kryptinen ja kompleksinen kysymys että jätän “Hyvä Suomi”-huudahdukset nille ketä kiinnostaa ja keskityn muuten lähinnä omaan onneeni tai onnettomuuteeni sekä ympärillä olevien kutakuinkin tyytyväisenä pitämiseen).
Jonkinlainen Good Enough -ajattelu tuntuu juurtuneen syvälle kansanluonteeseemme, meille ei jotenkin tunnu sopivan amerikkalainen mega size -ajattelu. Sopiva on jotain jota katsotaan hyvällä, liioittelua vältetään.
Lähiaikoina on julkaistu ja julkaistaan useita Lagom -käsitettä kansainvälisesti avaavia opuksia joka kertoo jotain trendin laajuudesta. Ulkomaillakin kiinnostutaan tutkimaan, kuinka omaan elämään voisi saada vähän lisää akseptanssia, hyväksymistä, ja sen toivottavasti suomaa mielenrauhaa.
Olipa kyse sitten trendistä, ohimenevästä tai pysyvästä, olipa sitten kyse suuremastakin kansanliikkeestä tai elämäntavasta , en voi kuvitella kovin montaa asiaa jotka olisivat ihmiselämässä yhtä tärkeitä kuin hyväksyminen, ajatus siitä että “näin on hyvä”.