Sveamaan vaalit

On mielenkiintoista seurata median vaalihysteriaa kun suureen päivän on aikaa enää viisi päivää. Poliitikot ryntäilevät toreilla kättelemässä rahvasta vielä tämän viikon, sunnuntaina lasketaan äänet ja Ruotsi saa uuden johdon. Tähän samaan vuoteen kun osui sekä kunnallis-, euro,- että eduskuntavaalit, on tilanne harvinaisen kutkuttava.

Mikä suomalaisen silmin on erityisen jännittävää on se, että poliittisen ilmiöt länsinaapureista tuppaavat rantautumaan seuraavissa vaaleissa Suomeen. Kun Ruotsin oikeisto otti käyttöön ”työväen puolue”- nimityksen, tuli vaalivoitto, myöhemmin Kokoomus käytti samaa ja kas, vaalivoitto sinnekin! Samoin molemmat kotimaani apinoivat retoriikkaa USA:sta: ilmiöt jotka näyttävät toimivan siellä, otetaan käyttöön täällä.

Mielipidemittausten mukaan on sosiaalidemokraateista tulossa taas suurin puolue. Seuraava pääministeri voikin olla punakravattinen. Tuttavallisesti pelkkä ”S” on viimeisimmissä mittauksissa ollut hieman 30 prosentin päällä kun taas päähallituspuolue Moderaterna eli ”M” kyntää vain himpun verran 20 prosentin. Viimeisimmät mittaukset lupaavat punavihreää enemmistöä vanhan oikeistoallianssin (Kristillisdemokraatit, Keskusta, Moderaterna sekä Folkpartiet) sijaan. Elämme jänniä aikoja!

Ehdottomasti eniten huomiota sosiaalisessa mediassa herättävät femistipuolue Feministisk initiativ (F!) sekä Perussuomalaisia kovasti muistuttava Sverigedemokraterna (SD) ovat molemmat love-it-or-hate-it -tapauksia. Ne jotka ovat vastaan, ovat sitä todella, ne jotka heiluttavat lippua puolesta, tekevät sen kuuluvasti. Molemmat ovat nousevia tähtiä, sanovat mielipidemittauskäyrät.

Hienoa että näiden kahden puoleen takia tapetille ovat nousseet tärkeät keskustelunaiheet, tasa-arvo sekä rasismi. Koska SD:n joukoissa on havaittavissa ei vain sitä laimeaa ”maahanmuuttokriittisyyttä” vaan ihan sitä itseään, rasismia, on moni puolue ottanut vahvasti kantaa kyseisen puolueen politiikkaa vastaan. Moni poliitikko kiirehtii julkilausumaan ettei missään nimessä tekisi hallitusyhteistyötä SD:n kanssa.

Vastaavasti moni puolue on nostanut esiin sisäisen feministinsä huomattuaan F!:n kannatuksen nousevan. Konservatiivinen Folkpartiet painoi vaalijulisteisiinsa julkilausuman ”Feminismiä ilman sosialismia” kuin näyttääkseen keskisormea F!:n puheenjohtajalle Gudrun Schymanille, joka on entinen vasemmistopuolueenjohtaja. On nyt tärkeää kuuluttaa äänestäjille, että feministin ei kannata antaa ääntään uudelle puolueelle, me vanhatkin jaamme samoja arvoja. Harmi vaan ettei aiemmin yksikään puolue ole ottanut tasa-arvoon kummemmin kantaa. Nyt kun äänet saattavat karata muualle vaihtuu ääni kellossa.

Sopii siis kysyä, onko seuraavissa Suomen vaaleissa nähtävissä tasa-arvokysymysten esiin ottaminen ja feministiksi ilmoittautuminen sekä kaikenlaisesta syrjinnästä ja rasismista tiukasti irrottautuminen. Toivottavasti. Tähän maailmaan ei tarvita enää yhtäkään ihmistä joka syrjii toista ihonvärin, sosiaalisen aseman tai sukupuolen perusteella.

Kun istumme sunnuntai-iltana vaalivalvojaisissa, huudan taatusti ystävieni kanssa iskulausetta ”In med feministerna, ut med rasisterna!”. Ei siksi, että väittäisin nykyjohtajien olevan rasisteja ja epätasa-arvon puolestapuhujia. Väitän että näissä kahdessa asiassa on vaan vieläkin niin paljon petrattavaa. Talouskasvu, verot, koulutus, asuntotilanne ja hoitoala ovat todella tärkeitä aiheita mutta jollain tavalla itsestään selviä, niistä on puhuttu kaikissa vaaleissa jotka muistan. Ne kyllä nousevat esille ja kaikki ymmärtävät niiden arvon mutta jos meillä ei ole tasa-arvoa kaikkien ihmisten kesken, ei meillä ole edes sivistynyttä yhteiskuntaa.

Ihan turha on virkamiesten keskenään jauhaa rahasta jos se raha sitten jaetaan tasan menestyvien, valkoisten keski-ikäisten työssäkäyvien kesken.

Jätä kommentti

*