“Ulkomailla”

Huomasin kirjoittavani päiväkirjaani sanan ulkomaille lainausmerkeissä kun lähdin keikoille Tanskaan. Malmösta on Kööpenhaminaan matkaa noin vartti junalla sillan yli eli rajan ylitys ilman passeja tai tulleja ei juurikaan tunnu ulkomaille lähdöltä. Vähän kuin lähtisi Helsingistä Riihimäelle tai Vantaalle: hyppää vaan paikallisjunaan…
Toisaalta kulttuurillinen ero näiden kahden valtion välillä on suuri, käyttäytymis-, tapa-, juoma-, ruoka,- ja keskustelukulttuurit ovat valtavan erilaiset. Rakkaat naapurit aina vähän naljailevat toisilleen. Tanskalaisten mielestä ruotsalaiset keskustelee ja kompromissaa liikaa. Ruotsalaiset vitsailevat länsinaapurien olevan vähän sellaisia liikaa juovia juntteja. Ottamatta kantaa kumpaakaan väittämään voisin ulkopuolisena silmänä kuitenkin sanoa että totta toinen puoli, tunnistan molemmat stereotypiat. Ja tiedän että löytyy miljoonia heitä ketkä elävät ja todistavat ne vääriksi joka päivä.
Kuitenkin jokainen Skandinavian maa on loppujen lopuksi niin samanlainen, ettei jonkun valtion rajan yli hyppääminen juuri paljoa muuta. Matka Turusta Ilomantsiin tai Tukholmasta Lingköpingiin voi tuntua isommalta hypyltä. Esimerkiksi kaikki Pohjoismaiden pääkaupungit ovat aika samaa kauraa: isot vaateketjut ja kahvilaketjut jylläävät katukuvassa, kaikilla on jalassa tiukat farkut ja korvissa napit, kädessä älypuhelin ja/tai take away -kahvi, on pari komeaa kirkkoa, joku modernin taiteen museo, merenrannalla ravintoloita ja juottoloita joista saa jotakuinkin samaa huttua kaikkialla. Pitää mennä Pohjoismaiden ulkopuolelle rikkoakseen nämä samankaltaisuudet.
Oltuani kiertueella Islannissa ja vuotFärsaarella ajattelin ensin kokeneeni suurta eksotiikkaa. Sitten totesin että kun vaan menee suurempien kaupunkien ulkopuolelle lähes missä vaan Skandinaviassa, kokee eksotiikkaa. Färsaarelaisystävälleni oli huikeaa poimia metsässä mustikoita ja kanttarelleja (ei heillä ole puita!) ja minulle nähdä kalliolla eläviä, oikeita lunni-lintuja joita färsaarelaiset näkevät tun tuostakin. Toisaalta Suomen Helsinki tai Färsaarten Tórshavn eivät ole niin hurjan erilaiset.
Pohjoismaita kuutisen vuotta aika ahkerasti koluttuani huomasin vähän nauravani itselleni kirjoittaessani tuon sanan “ulkomaille”. Että tämä koko naapurusto tässä ympärillä on ikään kuin kutistunut, että sitä ajattelee kotiaan ja työpaikkaansa suurempana kuin kotikaupunki tai kotimaa. Tapaan sanoa itseäni esitellessä “olen laulaja ja työpaikkani on pohjoismaat”, kuitenkin olen aina ollut tietoinen että “Nyt lähdetään sit ulkomaille” kun lennän vaikkapa keikalle Suomeen. Nyt ensimmäistä kertaa kirjoittaessani heittomerkit tajusin että elän todeksi sitä mitä olen jo pitkään sanonut. Tanska on vaan yksi niitä paikkoja jotka ovat tuossa kivenheiton päässä, jossa pärjää ruotsia puhumalla, jossa kaikki ymmärtävät elekieleni ja ilmeeni, ironian ja sarkasmin puheessani.
Minun äidinkieleni on skandinaviska.
Minun kotipaikkani on Skandinavia.

Kommentit

  • sAvolainen

    miten siella nyt on niin neurraalisia kommentoita
    porukka ,oo jaa on lomalla , ymmarran
    ja ilmatkin muutui kesan ilmoiksi
    hienoa kerta kaikkiaan ja pitaahan meijan kauva sita
    Ismon laivaa kayva kattomassa
    hyvaa kesaa kaikille

Jätä kommentti

*