Ulkopuolisuuden viehätys

Tapasin vasta mukavan brittiläisen äänitaiteilijan. Jäimme kahdestaan keskusteluihimme keskellä tyhjää galleriaa kaikkien muiden jo mentyä. Puhuimme ikuisuusaiheesta: mikä ruotsalaisissa tympii. Keskustelukumppanini, kuten minäkin, on asunut vuosia Malmössa työskennellen taiteen parissa. Yhdessa analysoimme yleisöreaktioita ja ihmisjoukkojen käyttäytymistä Ruotsissa sekä niissä muissa maissa mistä meillä on kokemusta.
Väittäisin että jonkinlaisen kansanluonteen voi löytää kun seurailee läheltä suuren yleisön kulttuurikäyttäytymistä: Miten lähelle yleisö uskaltaa esiintyjää, miten kovaäänisesti saa hurrata (vai saako edes?!), sopiiko tanssia spontaanisti tai kritisoida kovaäänisesti. Tuttavani mielestä Ruotsissa ollaan aivan liian hiljaa ja kohteliaita.
Älkää käsittäkö väärin. Enhän minä asuisi Ruotsissa jollen rakastaisi ruotsalaisia. Mutta katson minulla olevan oikeuden kritisoida kansanmuusikoita koska olen sellainen, bloggareita koska olen sellainen, naisia koska… no, ymmärrätte mihin pyrin. Katson tuntevani tämän kansan luonteen sen verran, että voin sanoa sisäpiiritietona, että välillä nämä tyypit ärsyttää. Kun on tarpeeksi lähellä ja tuntee aiheen, saa kritisoida. Ja pitääkin!
Luulen että kaikki vähänkään matkustelleet tunnistavat tämän keskustelun. Kun ympärillä ei ole paikallisia, saa niitä vähän nälviä, ja naureskella niiden hassuille tavoilla. Rakastaen ja kaikella lämmöllä, mutta vertaillen ja kritisoiden. Mikä pieni ankkalammikko jokaisesta maapallon kolkasta tulisikaan jos koskaan ei tulisi yhtään uutta ajatusta tai ideaa ulkomaailmasta! Ulkopuolinen näkee vanhat ympyrät aivan eri silmin. Tottakai. Uusin silmin.
Mutta se ihana tunne kun saa jakaa ajatuksia jonkun kanssa joka ymmärtää! Se kihelmöivä kutkutus kun kuiskaa toiselle vähän häpeillen että “Niin mut nää ruotsalaiset on usein vähän sellasia….” ja toinen huudahtaa “Tiedän!”. ja kun tietää että toinen todella tietää.
Olemme molemmat ulkopuolisia ja ulkopuolisuus on niin kovin paljon helpompaa yhdessä.
Samaan kai perustuu Helsingin savolaismafia – siellä on kiva naureskella stadilaisille yhdessä muiden savolaisten kanssa. Ja kun ulkopaikkakuntalaiset pääsevät ääneen jossain Kuopion torilla, heitetän siellä taatusti monta savolaisvitsiä – kaikella rakkaudella.

Kommentit

  • Ulkopuolinen

    Olkoon toisista vitsailu rakkauttakin, mutta eiköhän se voi olla vihaakin. Nimittäin jos ei rohkene suoraan näyttää ennakkoluuloisia tai suorastaan vihamielisiä käsityksiään ja luulojaan toisista, sen voi aina tehdä leikin varjolla. Minusta jopa tuntuu, että miksipä juuri toisista välitettäisiin vitsaillakaan. Asia tosin tulee vähän toisen valoon, jos vitsailee itsestäänkin ja omasta ryhmästään. Muuten ei vitsailulla ole edes viihdearvoa.
    Miksi pitäisi ryhtyä esittämään käsityksiään eri kansoista tai ihmisryhmistä missään muodossa? Eihän sillä ole merkitystä, varsinkin kun tietää, että kaikkialla on hyvin erilaisia ihmisiä. Yleistykset ovat siis vitseinäkin itse asiassa ennakkoluuloa. Ruotsalaisetkin ihmiset on siis kohdattava yksilöinä eikä ruotsalaisen kansallisuuden edustajina.

    • Stake

      Tja Hyvä aihe herätti paljon ajatuksia.Kokemusta on kertynyt aiheen tiimoilta, lähes lapsesta lähtien. Ensimmäisellä epävirallisella englannintunnillani opettaja asetti päähänsä halkaistun koripallon ja sanoi ” I am an astronaut” wow, tämähän on vierasta kieltä jolla voi kommunikoida, ajattelin.Sitten eräänä päivänä Helsingin keskustassa tuli vastaan samanikäisiä (9v)englantilaisia pojanvintiöitä. Mikään ei voisi pysäyttää minua käyttämästä äskettäin kertynyttä ”laajaa ” sanavarastoani. ” Hello my name is….” and I am 9 years old!” Sain heti kontaktin ja keskustelun käyntiin..”.Hello my name is Dave ” siihen minä ”how old are you”? D: ”I am ten years old” D. jatkoi ”you are a schoolboy?” No, I am an astronaut!” ja sekös nauratti koko isoa poikajoukkoa. Sovittiin tapaaminen samaan paikkaan seuraavana päivänä ja taas oli hauskaa.
      Tapaus on silloin tällöin palannut mieleeni, miksi? Olen asunut useissa maissa ja ihan viime vuosiin asti olen joutunut aloittamaan lähes nollasta kommunikoinnin uudella kielellä. Tämä on ollut aina hyvin kiinnostavaa, myös täällä Ruotsissa. Ihmiset ovat mielestäni aina kiinnostavia yksilöinä. Vasta luettuani artikkelisi huomaan miten vähän tai en ehkä lainkaan ajattele henkilön kansallisuutta. Totta.
      Olen kuullut aivan uupumiseen asti kertomuksia siitä millaisia esim. amerikkalaiset, espanjalaiset,ruotsalaiset ja varsinkin ranskalaiset ovat. Kuitenkin oma kokemukseni joka perustuu maassa asumiseen, työskentelyyn ja suhteellisen laajaan kontaktiverkkoon ei tue lainkaan niitä kommentteja joita kuulen toistettavan. Mistähän tämä johtuu? Olen tuntenut ulkopuolisuutta nimenomaan maanmiesteni keskuudessa ja mielipiteiden johdosta joita esitetään kantaväestöstä. Tämä on tapahtunut myös täällä Ruotsissa. Tämä askarruttaa mieltäni,enkä löydä siihen mitään järjellistä selitystä. Kokemukseni useiden maiden kantaväestöstä ovat suorastaan päinvastaisia kuin maanmiesteni, enkä voi hyvällä tahdollakaan yhtyä niihin. Minussa täytyy olla jotain vikaa?
      Perusteellisen itsetutkistelun jälkeen on ehkä palattava siihen mistä kaikki alkoi… ”I AM AN ASTRONAUT”!

  • Anna Fält

    KIITOS PALAUTTEESTA! Hienoa että ajatuksia ja tunteita herää! Kysymykseen ”Miksi pitäisi ryhtyä esittämään käsityksiään eri kansoista tai ihmisryhmistä missään muodossa?” haluan vastata ettei vaan jää kuvaa että ajattelisin olevan oikein esittää negatiivisia yleistyksiä ihmisryhmistä – sellainenhan on rasismia! Koko jutun aihe oli juuri ajatus oli hyvin paljon pilke silmäkumassa kirjoitettu rakastava naljaiju – senhän kirjoitinkin, minähän rakastan ruotsalaisia. Se on minusta tärkeä ero siihen että vitsin varjolla vihaa. Tottakai ihmiset on aina kohdattava yksilöinä mutta oma kokemukseni osoittaa todella paljon yleistyksiä todeksi, jonkinlainen ”kansanluonne” on usein löydettävissä, myös suomalaisissa. Eihän se ole pakollista eikä kaikkien mielestä edes hauskaa esittää käsityksiä kansanluoneesta tai ihmisryhmistä mutta minusta äärimäisen mielenkiintoista. Ihmisryhmistä löytyy aina samankaltaisuuksia ja erilaisuuksia ja niiden kaiveleminen on intohimoni, siksipä kirjoitankin tätä blogia jo lähes kolmatta vuotta!

Jätä kommentti

*