Helsingin Jalkapalloklubin joukkueenjohtajana 40 vuotta toiminut Markku Peltoniemi pääsi lauantaina tyytyväisenä miehenä kotimatkalle Kuopiosta ja Savon Sanomat Areenalta.

Isäntäjoukkue saatteli pelkästään joukkueenjohtajana yli tuhannen ottelun verran seuraansa palvelleen todellisen herrasmiehen kotimatkalle Partasen kalakukko kainalossaan.

Epäilen, että ”Peltsiä” lämmitti myös maalittomalla tasapelillä saatu piste, koska se piti HJK:n neljän pisteen karkumatkalla yhteen sen kovimmista haastajista Kuopion Palloseuraan. Ja ehkä senkin vuoksi, että KuPS oli ottelussa hitusen lähempänä maalintekoa. Pisteen Klubille takasivat venäläismaalivahti Maksim Rudakovin hienot pelastukset.

Jokainen joka on Peltoniemen vuosikymmenten saatossa tavannut, voi yhtyä siihen, että muistaminen oli paikallaan.

Näille jalkapallon herrasmiehille kunnioitusta ja respektiä ei voi liiaksi osoittaa.

KuPSin riveissä Peltoniemen saavutuksiin on yltänyt vuoden 1966 mestarijoukkueen ja SM-sarjan maalikuningas Markku Hyvärinen, joka on palvellut seuraansa lähes kaikissa mahdollisissa tehtävissä niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.

KuPSin ja HJK:n kohdatessa ilmassa on usein kipinöitäkin – ja hyvä niin.

Yhdessä suhteessa kovien kilpailijoiden kannattajat löytyvät vuodesta toiseen yhteisen sävelen. Kun pelikello näyttää keskinäisissä kohtaamisissa kahdeksaa minuuttia, nousee yleisö spontaaniin taputushetkeen legendaarisen Aulis Rytkösen kunniaksi.

KuPSista maailmalle suunnannut Rytkönen pelasi uransa lopun HJK:n riveissä ja toimi myös A-maajoukkueen valmentajana.

Suomalaisen jalkapallon tienraivaaja on taputuksensa ansainnut. Niin kuin ansaitsevat Peltoniemi ja Hyvärinenkin.

Se on todellista jalkapallokulttuuria.

Vaikka tekemistä tuon kulttuurin nostamiseksi vielä totisesti riittääkin.

Veikkausliiga on alkanut kutakuinkin odotetulla tavalla.

Suurin yllätys toistaiseksi on se, että KuPS on kolmesta ensimmäisestä pelistään saanut kasaan vain kolme pistettä. Toisaalta Jani Honkavaaran miehistö ei vielä ole hävinnyt yhtään ottelua, mutta tasapelit on pystyttävä kääntämään voitoiksi. Urakka ei helpotu pääsiäisenä, kun HJK:n suurimmaksi haastajaksi nostettu Honka saapuu Kuopioon.

Seinäjoen Jalkapallokerho on saanut kahdella voitollaan kaudelle sellaisen alun kuin seuran mesenaatti Raimo Sarajärvi ja valmentaja Alexei Eremenko Senior varmasti halusivat. Tähtipelaajien ympärille rakennettu joukkue on aloittanut kahdella voitolla. Niiden merkitys saattaa kauden edetessä nousta useampaan potenssiin.

Lauantain jälkeen pelatuissa 11 ottelussa on käynyt 25 062 katsojaa eli 2 278 katsojaa ottelua kohti. Luku olisi suuremi, jos Veikkausliiga olisi ajatellut hieman nenäänsä pidemmälle. Sarjanousijan Kokkolan Pallo-Veikkojen kahdessa evakkokotipelissä Seinäjoella on käynyt 879 ja 459 katsojaa.

Kävi juuri niin kuin oletin. Kokkolan paluu pääsarjaan lähes 30 vuoden tauon jälkeen sössittiin siellä orastavasta buumista näihin säälittäviin lukuihin. Ilman niitä yleisökeskiarvo olisi nyt 2 636.

KPV:n ja sen savolaislähtöisen valmentajan Jarmo Korhosen alku on ollut odotetun vaikea. Takkiin on tullut kahdesti, mutta kyllä KPV tilanteita pystyi lauantain RoPS-pelissä luomaan.

Kokkolassakin on uskottava parempaa. Aivan kuten ovat pitkien uriensa heikkoina hetkinä tehneet Peltoniemi, Hyvärinen ja Rytkönen.

Kulttuuri ei kasva lyhyen tähtäimen menestyksestä.

Se kasvaa pitkäjänteisestä työstä, arvostuksesta, kunnioituksesta ja lojaalisuudesta omaa seuraa kohtaan.

Respektiä siis Markku Peltoniemelle.