Perjantaina julkaistu uutinen Keith Armstrongin liittymisestä Kuopion Palloseuran valmennustiimiin on tulkittu sekä uhkaksi että mahdollisuudeksi Veikkausliigan kärkisijoista kamppailevalle kuopiolaisseuralle.
KuPS teki oikean korjausliikkeen palkkaamalla apua Jani Honkavaaralle, sillä päävalmentaja on ollut selvästi liian yksin sen jälkeen, kun KuPS luopui viime kauden kakkosvalmentajasta Mike Keeneystä.
Vaikka KuPS on satsannut kiitettävästi valmennustiiminsä, niin Keeneystä se joutui kustannusten takia luopumaan viime kauden jälkeen, koska Honkavaara halusi fysiikkavalmentaja Luis Anulan ja maalivahtivalmentaja Jori Särkän lisäksi ryhmäänsä fysioterapeutiksi Hector Lasantan.
Se oli klassinen valintatilanne, jossa Keeney sai mennä kulupuolen karsimiseksi.
KuPS:n ratkaisuja on yleisellä tasolla mahdoton syyttää liiallisesta nuukailusta. Hyvän perinteisen kakkosmiehen Keeneyn lähtö kuitenkin jätti Honkavaaran liian yksin pelillisiin asioihin liittyvissä pohdinnoissa.
Armstrong on kallis ratkaisu paikkaamaan Keeneyn jättämää aukkoa. Lisäksi Valkeakosken Hakassa ja Helsingin Jalkapalloklubissa yhteensä viisi Suomen mestaruutta ja kolme Suomen cupin voittoa valmentanut Armstrong voisi periaatteessa päävalmentajatason miehenä olla kakkosmiehenä uhka Honkavaaralle.
Näin tuskin kuitenkaan on, koska Honkavaaralla ja Armstrongilla on pitkä yhteinen historia. Armstrong nosti TP-Seinäjoen Veikkausliigaan syksyllä 1996, ja joukkueen riveissä pelasi tuolloin 20-vuotias Honkavaara, joka nimenomaan nyt halusi Armstrongin kaverikseen terävöittämään KuPS:n etenemistä kärkitaisteluun.
Ilman soraääniä perjantain uutista ei kuitenkaan otettu vastaan. Kovista meriiteistään huolimatta 61-vuotiaan Armstrongin ura on viime vuodet ollut laskusuunnassa. Edellinen liigapesti Tampereen Ilveksessä päättyi myrskyisästi ja vei oikeuteen saakka. Yhden välivuoden jälkeen Armstrong palasi nykyisin Ykkösessä pelaavaan Valkeakosken Hakaan, jossa hän vuosituhannen vaihteessa teki kovaa tulosta.
Monet pitävät Armstrongia vanhan koulukunnan valmentajana, joka viime vuodet on tullut tutummaksi tv-kommentaattorina kuin valmentaja. KuPS saa kuitenkin Newcastlesta jo kesäksi 1979 Suomeen tulleen britin myötä tärkeän palan kokemusta, KuPS:n kaipaamaa puolustuspelin terävöittämistä ja ennen kaikkea hyvän sparraajan Honkavaaralle, joka hyvää vauhtia on nousemassa suomalaisvalmentajien eturiviin.
KuPS:lla on nyt kasassa kallis, mutta vahva valmennustiimi. Siltä pohjalta on ilman muuta hyvää jatkaa mitalitaistelua.
Kakkonen pyörähtää myös savolaisjoukkueiden osalta täyteen vauhtiin lauantaina.
Kun tässä valmentajista on pääosin puhuttu, niin on hyvä nostaa esiin Juha-Pekka Niskasen, Ollipekka Ojalan ja Pele Koljosen nimet.
Nämä kolme nuorta miestä ovat vastuullisessa tehtävässä siinä, kuinka savolaisjoukkueiden juniorityön hedelmiä saadaan Kakkosen kasvattajaseuroissa, KuPS:n farmiseurana toimivassa KuFu-98:ssa ja iisalmelaisessa PK-37:ssä vietyä eteenpäin.
Savolainen valmentajatuotanto on hyytynyt ja jäänyt polkemaan paikallaan sitten Aarre ”Ape” Miettisen ja kumppaneiden kultaisten vuosien.
Mutta tunnelin päässä näkyy valoa. Niskanen, Ojala ja Koljonen ovat saaneet laajalti kehua toimistaan nuorten pelaajien parissa.
KuPS:lle ja savolaiselle jalkapallolle on elinehto, että KuFu-98 ja PK-37 pystyvät tarjoamaan vastuuta nuorille pelaajille Kakkosessa.
Ilman tätä mahdollisuutta esimerkiksi Miikka Turusen, Mika Lähderinteen, Pyry Kärkkäisen ja Ilmari Niskasen tie liigakentille olisi ollut huomattavasti mutkikkaampi.
Tänä kesänä katse kannattaa kiinnittää KuFu-98:ssa Tony Miettiseen ja jo liigapeleissäkin esiintyneeseen PK-37:n kasvattiin Eetu Rissaseen sekä PK-37:ssä Viljami Aittokoskeen ja Albert Vauhkoseen, jotka edellisen kaksikon tavoin pelaavat nuorten maajoukkueessa.
KuPS on vuosikymmenten uneksimisen jälkeen saanut sateenvarjonsa alle Savon ja Pohjois-Karjalan seurat ja niiden lahjakkuudet.
Jos Warkaus JK tai perinteinen Savon Pallo vielä Keski-Savon alueelta ponnistaisi jossain vaiheessa Kakkoseen, kattaus olisi liki täydellinen.
