Pitäisikö esiin nostaa rasismikortti?

Helsingin Jalkapalloklubia ei tunneta äkkinäisistä liikkeistä valmentajamarkkinoilla, mutta nyt “Klubin” omistajan Olli-Pekka Lyytikäisen mitta täyttyi joukkueen vaisuihin otteisiin.

Keväällä 2014 Sixten Boströmin korvannut Mika Lehkosuo sai lähtöpassit HJK:n saalistettua vain kaksi voittoa kymmenestä ensimmäisestä ottelusta. HJK oli kompuroinnistaan huolimatta edelleen suurin mestarisuosikki, mutta kuudetta kautta seuraa valmentanut ja sille kahdella edellisellä kaudella mestaruuden sekä vuosina 2014 ja 2017 Suomen cupin voiton tuonut Lehkosuo sai mennä.

Luultavasti pääasiassa kovan ulkoisen paineen ja sen vuoksi, että Lehkosuon kausi olisi todennäköisesti muutenkin päättynyt syksyllä.

HJK:n uusi valmentaja Toni Koskela ei ollut yllätysvalinta muuten, mutta kesken kauden siirtyminen toiseen saman sarjan seuraan on Suomessa ollut perin harvinaista. Shefki Kuqi siirtyi PK-35:stä Interiin kesken kauden 2016, mutta muita vastaavia siirtoja ei historia taida tuntea.

Koskela on HJK:lta oivallinen valinta. Hän edustaa paitsi jatkumoa Lehkosuolle toimittuaan aiemmin tämän kakkosvalmentajana, mutta myös siksi, että ansaitsi kannuksensa viime kaudella Rovaniemellä luotsattuaan RoPS:n sensaatiomaisesti hopealle.

Koskela on HJK:lta ulkomaalaista valmentajaa parempi valinta.

Koskelan taivapaikan myötä Veikkausliiga saa KPV:n Jarmo Korhosen rinnalle toisen savolaisvalmentajan, kun Pasi Tuutti nousee RoPS:n päävalmentajaksi.

Tuutti pääsee aloittamaan sinänsä hyvältä paikalta, että RoPS:n alku on ollut takkuinen. Silti hänkin joutuu painimaan pitkän loukkaantumislistan kanssa ja odottamaan ghanalaispelaajiaan, jotka eivät vieläkään ole saaneet viisumeitaan.

Veikkausliigan helsinkiläisseurat ovat olleet kevään vaihtajia. Ennen kuin HJK ehti vaihtaa valmentajaa, Helsingin IFK vaihtoi omistajaa.

Kiinalainen Jin Chang omistaa nyt enemmistön HIFK:n jalkapallojoukkueesta. Maineikas seura ei löytänyt tarvittavaa rahaa edes sen vankalta tukijajoukolta ruotsinkielisen pääoman piiristä.

Se on aika yllättävää.

Kannattajille uusi kiinalaisomistus on kauhistus.

Mutta miksi?

Englannin Valioliigassa kotimainen omistus alkaa jo olla harvinaista. Changin rahan turvin HIFK saa taloutensa kuntoon, vaikka menettääkin identiteettiään.

Se on melkoinen dilemma seuran kannattajille Stadin kingeille.

Kauhistuksen syy on yksiselitteinen. Allianssin ulkomaalaisomistuksen jäljet sopupeleineen pelottavat.

Chang kumppaneineen on omistanut entisen tanskalaisen suurseuran Vejlen jo vuosien ajan. Urheilullinen menestys on parantunut, mutta pelaajaliikenne on ollut vilkasta. Eikä epäselvyyksiä ole ilmennyt.

Oudoltahan se tuntuu, että joku taloudellisen menestyksen toivossa sijoittaa suomalaiseen jalkapalloon. Pelaaja-agentin taustalla Chang laskee varmasti saavansa sijoittamansa rahat takaisin pelaajakauppojen kautta.

Se on helpommin sanottu kuin tehty.

Mutta rehellisen miehen on annettava yrittää. Jos Changin omistus tuomittaisiin vain sen vuoksi, että hän on kiinalainen, voitaisiin esiin nostaa rasismikortti.

Eikö niin?

Jätä kommentti

*