Stadin derbyissä on kovasti kaivattua mannermaista tunnelmaa

Paikallisottelut ovat herkkupaloja jalkapallon ystäville. Helsingin Jalkapalloklubin ja Helsingin IFK:n stadin derbyissä jouduttiin vuoden paussille, kun HIFK syksyn 2017 päätteeksi putosi Veikkausliigasta.
Tiistaina joukkueet iskivät liiga-areenalla yhteen puolentoista vuoden tauon jälkeen. Ja ilmassa oli tuttua sähköä. Tapahtumaa turvasi yli 100 poliisia ja yleisöä oli lehtereillä suomalaisen mittapuun mukaan komeasti 10 251.
Tätä paikalliskamppailujen sähköä suomalainen jalkapallo kaipaa. Realismia se on Helsingin lisäksi enää Turussa, eikä paikallisotteluja nähdä sielläkään tällä kaudella.
Savolaiset muistavat hyvin, kuinka Kopareiden ja KuPS:n otteluun ahtautui vuonna 1981 Keskuskentän puupenkeille ja kenttää reunustaville nurmialueille 7 412 katsojaa.
Se on kuopiolaisen jalkapallon kaikkien aikojen yleisöennätys, eikä sitä rikota ennen kuin KuPS pääsee ratkomaan mestaruutta kotikentällään kauden huipennukseksi.
Turussa ja Lahdessa on päästy vielä Kuopiotakin komeampiin yleisölukuihin TPS:n ja Interin sekä Reippaan ja Kuusysin otteluissa.
Stadin derbyissä on sitä jotain. Sähköä pitääkin olla ilmassa, kun paikallisvastustajat ottavat yhteen, mutta viisas kannattaja ei käytä väkivaltaa.
Se vain unohtuu turhan usein, kun tyhmyys tiivistyy joukossa.
Paikallisotteluilla on myös kumma taipumus tasoittaa tasoeroja.
Näin on käynyt myös HJK:n ja HIFK:n otteluissa. Joukkueet ovat tällä vuosikymmenellä kohdanneet liigassa kymmenen kertaa.
Pitkässä juoksussa HJK on kaksikosta selvästi vahvempi, mutta “Klubi” on onnistunut voittamaan keskinäisistä otteluista vain kolme.
Kuudesti on päädytty tasapeliin ja HIFK nappasi toistaiseksi ainoan derbyvoittonsa kaudella 2016.

Liigan 21 ottelussa on tähän mennessä nähty 21 maalia eli 2,29 osumaa ottelua kohti.
Luku saisi olla suurempikin, mutta kauden alussa tarkka peli luonnollisesti korostuu. Virheitä vältellään alitajuisesti ja peli vapautuu kauden edetessä.
Savolaisena on ikävä myöntää, mutta KuPS:n otteet heittävät tähän mennessä eniten odotuksista. Kolme pistettä neljästä ottelusta on vähän, mutta keltapaitojen onneksi kärki on pelannut todella paljon ristiin, eikä ero ole päässyt venähtämään liian suureksi.
Kovin pitkään KuPS ei enää saa muiden tulosten kautta anteeksi omia kompurointejaan. Peli on saatava toimimaan nopeasti.
Jani Honkavaaran miehistö kohtaa ennen toukokuun puoltaväliä Rovaniemen Palloseuran, IFK Mariehamnin ja Helsingin IFK:n vieraissa sekä Kokkolan Pallo-Veikot kotonaan.
Näistä otteluista on otettava minimissään kuusi pistettä, mutta mielellään yhdeksän, jos “Kanarialinnut” haluavat pysyä mitalisijojen tuntumassa.

Alkukauden onnistujiin kuuluvat ilman muuta FC Lahti, Tampereen Ilves ja Seinäjoen Jalkapallokerho. Tästä kolmikosta varsinkin FC Lahdelle hyvä alku on ollut tärkeä jatkoa ajatellen, sillä en edelleenkään pidä todennäköisenä sen yltämistä ylempään jatkosarjaan.
Jarkko Wissin mainio työ Ilveksessä on saanut jatkoa – odotetusti. Kolmesta pelistä on kasassa seitsemän pistettä, eikä vastustaja ole vielä kertaakaan onnistunut saamaan palloa Mika Hilanderin selän taakse.
Ilves on jälleen onnistunut puolustuspelinsä lisäksi ulkomaalaispelaajien hankinnassa, ja Wiss omien nuorten jalostamisessa pelimiehiksi.
SJK:lle hyvä alku on pääsiäismaanantain Ilves-tappiosta huolimatta ollut tärkeä. Ja erityisen tärkeä sen valmentajalle Alexei Eremenko Seniorille.
SJK on kontannut pahasti Simo Valakarin kohupotkujen jälkeen, ja mahtiseuran on päästävä heti vauhtiin välttääkseen uudet kriisit. Eremenkolla on käytössä huikean tasokas materiaali Suomen liigaan.
Näille kahdelle kysymykselle saadaan vastaus jo alkukaudesta: Onko SJK:n joukkue tänäkään vuonna rakennettu oikein vai hankittu vain nippu hyviä ja kalliita pelaajia? Entä saako Eremenko orkesterinsa soimaan sen hintalapun mukaisesti?
Pettymyksiin kuuluu toistaiseksi KuPS:n ohella Inter, joka hankki kovan joukkueen. Tähän mennessä se on ollut täysin neljä maalia tehneen Filip Valencicin varassa.

Lopuksi vielä pari mielenkiintoista tilastoa.
Hyvät joukkueet ratkovat pelit yleensä loppuhetkillä ja viimeisen vartin aikana. Tähän mennessä tässä tilastossa erottuu jo nyt HJK, joka on maalannut kolmesti viimeisen vartin aikana, eikä ole päästänyt 76–90 minuuttien välissä yhtään palloa omaan verkkoon.
HJK:n osalta on mielenkiintoista, että viidessä pelissä ei ole tehty ensimmäisellä puoliajalla yhtään maalia kumpaakaan päähän.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös FC Lahden puoliaikojen hurja ero. Ensimmäisellä puoliajalla lahtelaiset eivät ole tehneet yhtään maalia, mutta päästäneet neljä.
Vastaavasti tauon jälkeen Sami Ristilän suojatit ovat pitäneet maalinsa puhtaana ja tehtailleet viisi maalia – näistä toki kolme KuPS:n verkkoon.
Ensimmäisellä puoliajalla on nähty Veikkausliigassa 14 maalia ja toisella puoliajalla 34 maalia.
Melkoinen ero siis.
Väsyneet joukkueet tekevät enemmän virheitä. Sen kummempaa selitystä tähän ei tarvita.

Jätä kommentti

*