Veikkausliigalta potku omaan nilkkaan

Jalkapallon Veikkausliiga pyörähtää käyntiin keskiviikkona kahdella ottelulla.
Odotukset sarjan kynnyksellä ovat kovat, sillä ennakkoon luvassa on aikaisempaa tasainen sarja, joka uudistetun sarjajärjestelmän myötä tarjoaa aikaisempaa enemmän merkityksellisiä pelejä joukkueille ja katsojille.
Uudesta järjestelmästä voidaan olla monta mieltä. Varsinkin eurokentillä pelaavien seurojen kannalta ottelumäärä on nyt optimaalinen. Siitä kaikki valmentajat ovat yksimielisiä. Seurat eivät välttämättä iloitse pelien määrän laskusta yhtä vilpittömästi, sillä tapahtumat tuovat rahaa kassaan.
Kevennetyn ottelumäärän ohella parasta on paluu kaksinkertaiseen ja tasapuoliseen runkosarjaan. Loppusarjoissa alkukierrosten parhaat tosin saavat yhden kotiottelun enemmän.

Stadioneiden olosuhteisiin on kiinnitetty tiukalla otteella huomioita tällä vuosituhannella. Se on hyvä asia, mutta Palloliitossa ja Veikkausliigassa voitaisiin käyttää maalaisjärkeä ja ajatella hieman julkikuvaakin.
Kokkolan Pallo-Veikot pelaa tänä keväänä liigassa ensimmäistä kertaa vuoden 1990 jälkeen.
Ja miten sitä Palloliitossa ja Veikkausliigassa käytetään hyväksi markkinoinnissa?
Otteluohjelma on laadittu niin, että KPV:lle on neljälle ensimmäiselle kierrokselle sijoitettu kolme kotiottelua. Kun päästadionin olosuhteita Kokkolassa vasta kehitetään, KPV joutuu pelaamaan nämä kotiottelunsa Seinäjoella.
Se on nousijajoukkueelle isku vasten kasvoja.
Ja potku Palloliiton ja Veikkausliigan omaan nilkkaan.
Sen sijaan, että KPV nostattaisi kotikaupungissaan jalkapallohuumaa, se joutuu pelaamaan muutaman sadan katsojan edessä vieraassa kaupungissa.
Ja vieläpä kolme kertaa.
Ymmärrän hyvin halun painostaa kaupunkeja ja seuroja kehittämään olosuhteitaan, mutta järjen käyttökin olisi sallittua.
Kokkolasta löytyisi hyvät kenttäolosuhteet Keskuskentän ulkopuoleltakin, ja katsojille saataisiin varmasti kelvolliset olosuhteet tilapäisjärjestelyillä.
Liiton ja liigan kannattaisi pysähtyä hetkeksi ajattelemaan ja muistelemaan, miltä näyttivät ulospäin esimerkiksi PS Kemin vierailla paikkakunnilla pelattujen otteluiden yleisömäärät viime kaudella – 554 Rovaniemellä sekä 341 ja 439 Oulussa.
Ei kovin hyvää markkinointia.

Kuopion Palloseura on ottanut kaksi mitalia putkeen Jani Honkavaaran johdolla.
Viime kauden alku oli takkuinen, kun Honkavaara ei saanut tilkittyä pääasiassa loukkaantumisten takia jatkuvasti vaihtunutta puolustusta.
Kurssi kääntyi Eurooppa-liigan hyvissä otteluissa kovaa FC Kööpenhaminaa vastaan. Kun KuPS sai vielä Reuben Ayarnan ja Lucas Rangelin riveihinsä, se nousi kaukaa kärjen takaa pronssille kärsittyään 12 viimeisessä ottelussaan ainoastaan yhden tappion.
Nyt KuPSin puolustuksen pitäisi Babacar Diallon johdolla olla rautaa, vaikkei se kovin pitkään ole ehtinyt yhdessä pelaamaan.
KuPS on taitava ja nopea joukkue. Suurin mielenkiinto kohdistuu alkukierroksilla siihen, miten Honkavaara ryhmittää joukkueensa. Parhaan maalintekijän Rasmus Karjalaisen istuttaminen penkillä on hyvän miehen haaskausta, mutta Karjalaisen pelillisten ominaisuuksien takia Honkavaaran tehtävä ei ole helpoimmasta päästä.
Sarjan alku on nyt kaikille joukkueille viime kautta tärkeämpi. Nyt KuPSkaan ei voi alkukesästä juuttua sarjan puoliväliin, sillä vain kuusi joukkuetta jatkaa ylempään loppusarjaan.

Kolmen suurimman suomalaisseuran Helsingin Jalkapalloklubin, Kuopion Palloseuran ja Seinäjoen Jalkapallokerhon putoaminen Suomen cupista jo alkulohkovaiheessa oli pienimuotoinen sensaatio.
Kaikesta huolimatta kolmikko on vankasti tarjolla Veikkausliigaan mitalitaisteluun – HJK tietysti itseoikeutettuna mestarisuosikkina.
Mielenkiintoisin on SJK:n tilanne. Joukkue on Simo Valakarin talvella 2017 saamien potkujen takia seilannut vailla päämäärää, vaikka resurssit ja olosuhteet ovat huippuluokkaa.
SJK:lla on nytkin kasassa nimekäs joukkue. Keskikentän kolmikko saattaa olla jopa koko sarjan nimekkäin Mehmet Hetemaj’n, Moshtagh Yaghoubin ja Sergei Eremenkon johdolla. Hyökkäyspäässä Denis Olijnik ja Billy Ions kuuluvat myös sarjan kärkikaartiin.
Joukkuetta luotsaavalla Alexei Eremenko Seniorilla on nyt näytönpaikka. Materiaali on huippuluokkaa, mutta Hetemaj, Yaghoubi ja valmentajan poika ovat myös räjähdysherkkiä.
Seinäjoella kaikki on mahdollista taivaan ja helvetin väliltä.

Tässä vielä veikkaukseni kauden voimasuhteista: 1) HJK, 2) KuPS, 3) Honka, 4) SJK, 5) RoPS, 6) Inter, 7) Ilves, 8) VPS, 9) KPV, 10) IFK Mariehamn, 11) FC Lahti, 12) HIFK.

Jätä kommentti

*