Ahdistelinko vai en?

Tapaus A, fakta

Hirvenmetsästyksen toinen viikonloppu lähestyy. Olemme käyneet Kaijan kanssa uimassa puolenkymmentä kertaa ja vasen korvani on täysin tukossa. Jokasyksyinen riesa. On torstaiaamu ja lauantaina jatkuu hirvenmetsästys, ja korva pitäisi saada auki. Soitan kaupungin terveyskeskuksen hoitotiimiin ja saan jätettyä automaattiin takaisinsoittopyynnön. Melkein heti soitetaankin. Reippaalle naisäänelle kerron, että kuuro ukko hirvipassissa on vain haittana koko seurueelle. Saan ajan perjantai-iltapäivään ja huoneen numeron, jonka ovelle voin tulla suoraan. Ennätän vielä pehmentää korvan tukosta Remo-Waxilla.

Terveyskeskuksen odotustilat ovat jo hiljentymässä, kun menen sinne seuraavana päivänä, kaksi minuuttia ennen sovittua aikaa. Odotan yksin aulassa, oven kohdalla. Kolmekymppinen hoitaja tulee ripeällä askeleella ja tervehtii kuin vanhaa tuttua. Siksi katson häntä tarkemmin ja uskon, etten ole nähnyt häntä ennen. Menemme toimenpidehuoneeseen. Hän ryhtyy töihin ja ammattilaisen ottein avaa hetkessä huonomman, vasemman korvani. Äänet hyökkäävät pääni sisään, kun korva avautuu. Rupattelemme ja seuraan tarkasti hänen ohjeitaan kun avustan operaatiossa. Niin ettäkö hirvimetsälle? Tajuan, että tämähän on sama nainen, joka vastasi minulle eilen takaisinsoittona. Kerron metsästysalueemme Pielavedellä ja hän kertoo, että heillä on kesämökki naapurikylässä, Vaaraslahdessa. Myös helpompi korva puhdistetaan samalla suitsait. Kerron havaintonani, että homma kävi ihailtavalla ammattitaidolla. Kertoo olleensa korvilla…

Koko homma on ohi viidessä minuutissa. Olen tosi tyytyväinen. Laitan päällysvaatteet. Lakki ja hanskat ovat vasemmassa kädessäni. Hän seisoo noin metrin päässä minusta, oikeassa kädessään joitakin instrumentteja. Kiitän häntä ja sanon olevani niin iloinen, että haluan vielä halata. Olen nostanut hieman oikeaa, tyhjää kättäni sivulle. Siirrymme yhtä aikaa suunnilleen saman matkan ja kosketan hänen vyötäröään takaa kevyesti oikealla kädelläni. Hän toivottaa iloisesti hyvää hirvionnea. Lähdemme huoneesta.

 

Tapaus B, fakta

Ollaan aamuisessa uimahallissa. Uin yksin keskimmäistä rataa. Vesijuoksijoita alkaa lisääntyä omalle laidalleen. Vastakkaisella laidalla on yhdistetty kaksi rataa. Sinne tulee yläasteen tyttöluokka liikuntatunnilleen. Opettaja antaa heille sähköpylvään paksuisen, parimetrisen punaisen “ponttoonin”. Se on hyvin kevyt ja kantava. Viisi-kuusi tyttöä alkaa kisailla pötkylän kanssa. He yrittävät kammeta sen päälle, putoavat välillä takaisin veteen ja ratsastavat sillä kahareisin. Kaikilla on bikinit. He metelöivät iloisina. Uin ohi edestakaisin ja ihailen notkeita, nuoria, jo naisellisia vartaloita. Huomaan, että myös vesijuoksijat, eläkeikäiset mies- että naisryhmät seurailevat heidän ilakointiaan. Tytöt tietävät, että heitä katsotaan. Se on luonnollista ja normaalia. Opettaja varoittaa heitä, että ponttooni voi luiskahtaa keskimmäiselle uintiradalle.

Kuinka ollakaan, ollessani juuri tyttöryhmän kohdalla, ponttooni sitten luiskahtaa puoliksi rajapuomin yli ja melkein törmään siihen. Päätän vähän velmuilla. Sieppaan ponttoonin kainalooni, vetäisen lopullisesti sen omalle puolelleni ja kuljetan sen heiltä ulottumattomiin. Ryhmä hiljenee, vilkuilee opettajaa ja supattelee keskenään. Opettaja hymyilee huvittuneena radan päässä. En pitkitä tilannetta vaan nauraen survaisen kellukkeen välitouvin yli tyttöjen puolelle. Ajattelen sanoa tytöille jotakin puoliksi toruvaa, mutta jatkan kuitenkin heti radalla eteenpäin. Tytöt jatkavat akrobatiaansa vähintäänkin entisellä innolla. Minä taas jatkan uintia vähintään entisellä innolla. Ketään muita ei vieläkään ui samalla radalla. Muutama tytöistä vilkaisee minua vähän pidempään, mutta totean, että en ainakaan vähennä heidän riemuaan.

 

Tapaus B, fiktio

Kuten edellä, mutta kun palautan ponttoonin, sanon tytöille jotakin. Opettaja on niin kaukana, että ei kuule, ainakaan selvästi. Sanon, nauraen: ” Tytöt, tämä lelu on teille aivan liian iso. Olkaa varovaisia sen kanssa!” Tytöt supattavat ehkä vähän pidempään kuin faktana tapahtui. Sitten riemu jatkuu, samanlaisena.

Jätä kommentti

*