Kylmää kyytiä alkaen 2017

Pakkanen paukkuu huippulukemissa. Eilisillan hyytävä tuuli ja tämän päivän tyyni pakkanen kahlitsivat sisälle, ellei hallinnut asianmukaista pukeutumista ja/tai sopivan rankkaa liikuntaa koko ulkoilun ajaksi. Sisällä kiemurrellaan, peukalot ja kantapäät halkeilee kuin luonnonjäät ulkona. Parketit napsahtelevat auki ja herkimmistä nenistä tulee aamuisin pieni mutta vaaraton verisignaali.

Kylmää kyytiä pelätään olevan tulossa myös demokratialle. Brexitin priimusmoottorit tekivät Britanniassa mahdottomasta mahdollisen ja haihtuivat takavasemmalle heti, kun tajusivat mitä olivat saaneet aikaan. Rapakon takana Trump- niminen pelle on lähtötelineissä ja miettii, minkä pelikuvion valitsee, kun varsinainen 4 vuoden turnaus pian alkaa.

Maailman lähivuosien  suuntaa arvioidaan enemmän pelolla kuin toivolla. Valeuutiset ja -mediat ovat saaneet tulikasteensa ja selvinneet pelottavan hyvin. Kansainvälisen politiikan ja sen voimasuhteiden mannerlaatat ovat liikkeessä. Näiden liikkeiden tsunamit saattavat olla nopeita, tuhoisia ja arvaamattomia.

Tähän saakka olen ymmärtänyt populismin lähinnä pikantiksi demokratian kasvannaiseksi, joka hiukan muuttaa isäntäkasvin ulkonäköä mutta ei aiheuta suurempia vahinkoja. Olen ajatellut, että sivistyskansoissa on niin paljon oikeaa tietoa, että vaaraa ei olisi. Jotakin näyttää kuitenkin muuttuneen.

On syntynyt käsite totuuden jälkeinen aika. Sillä ymmärretään sitä epävarmuutta, jota synnyttävät vaalikampanjoiden valheelliset ja jopa rikolliset keinot. Näillä saadaan kannatus vaalien ajaksi. Nuo utopiat vetoavat  instant-sukupolveen, joka haluaa mukaselvät ja nopeat ratkaisut monimutkaisiinkin asioihin. Valitettavasti sellaisia ei ole olemassa.

On alkamassa Euroopan vaalien vuosi. Hollannin parlamenttivaalit maaliskuu, Ranskan presidentinvaalit huhti-toukokuu, Saksan liittopäivävaalit ensi syksynä. Kaiken yllä häilyy Britannian eroneuvottelut EU:sta. Pakolaisvirtojen lähteet eivät ole kuivuneet.

Miten valheelliselta populismilta katkaistaan siivet? Miten tunnistamme valemediat ja -uutiset sekä tuon inhottavan asian, jolle on annettu liian hieno nimi, informaatiosota. Sille on olemassa ilmaisu, jonka kaikki ymmärtävät: vanha tuttu propaganda, joka vain käyttää nykyajan vaikuttamiskanavia.

Mielestäni ainoa keino näitä vastaan on tiedon lisääminen. Äänestäjät pitäisi saada ymmärtämään pari asiaa. Nykyinen hyvinvointiyhteiskunta on niin monimutkainen, että voidakseen äänestää sen hyväksi, mitä oikeasti haluaa, pitää olla valmis taustoittamaan asioita muuallakin kuin omassa kuplassaan. Se ei käy yhtä nopeasti kuin televisiomainoksen välähdys.

Lukeminen kannattaa aina. Lue enemmän, luulet väkemmän. Ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää.

Palautan vielä mieleen yhden sananlaskun: Ei se ole hullu joka pyytää, vaan se joka suoraan  maksaa. Muutan sitä hieman: Ei se ole hullu joka lupaa, vaan se joka suoraan uskoo.

Hyvää Uutta Vuotta 2017!

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

*