lakan ensi kosketus

Kesämökille tuli vieraita Espoosta. Koiria 2, aikuisia 2, lapsia 4. Lasten ikähaitari 7…11 v.

Mennään heinäkuun puoliväliä, kesä kypsimmillään. Mökin kelluva laituri on lujilla jo eka päivänä: lapset ovat kaikki uimataitoisia ja hyvin liikunnallisia. Niinpä he viettävät huomattavan osan ajasta olemalla laiturilla tai vedessä, ilmassa matkalla laiturilta veteen tai tikkailla nousemassa laiturille. Koirat ovat rumbassa mukana. Aikuisille jää jonkinlaisesta järjestyksestä ja turvallisuudesta huolehtiminen. Onneksi vahinkoja ei satu.

Tarkastelen illalla laituria. Eräs tukipuu on kuulemma vähän rusahtanut. Se näyttäisi kestävän ehkä vielä tämän kesän, mutta pitää uusia keväällä. Laiturin pinta on oudon vaalea: kaikki sammal ja tumma nöyhtä on hieraantunut järveen, koiran kynsien raapimisnaarmuja näkyy reunoilla. Nousutikkaiden vedenalaiset askelmat ovat täydellisen puhtaat limasta.

Mökin lähellä on hyvä lakkapaikka ja olen käynyt siellä pari päivää aiemmin katsomassa. Sain pari litraa ja arvioin, että sinne olisi kypsynyt lisää. Kun seuraavana päivänä sää on sopiva, päähäni pälkähtää, että yritän saada lapset ylipuhuttua lakan poimintaan. Vastassani on ennakkoluulojen muuri. Ei ole kumisaappaita, hyttyset syövät hirveästi, koirat eksyvät tai juuttuvat tiheikköihin, lakat on ällön värisiä ja niissä on siemeniä…Laiturilla on paljon kivempaa!

Jotenkin saan porukan kuitenkin mobilisoitua aamupäivällä lähtemään. Lenkkareissa pärjää hyvin, tuuli käy harvalle männikkörämeelle ja helle ei ole vielä paarmalukemissa. Totean menomatkalla sivumennen, että keskikesän heinikkoon neljä lasta, kolme aikuista ja kaksi koiraa jättää polun jo eka kulkemalla. Menomatkalle osuu lupaava tapahtuma: lapset löytävät muutamia kypsiä mustikoita ja poimivat niitä tyytyväisinä suuhunsa yksi kerrallaan.

Lakkapaikan reunasta näkyy jo kauas miellyttävän keltaisia pisteitä. Lapset hälisevät malttamattomina. Annan jokaiselle käteen  parin desin mukin ja näytän lakan irroitusotteen sekä perussäännön: otetaan vain marjat, joista kanta jää metsään. Vain ne ovat riittävän kypsiä. Aikuisten astioihin voi käydä kaatamassa täyttyneen mukin.

Pienet poimijat ryntäävät suopursujen syleilyyn. Vähäiset hyttyset unohtuvat. Joku sanoo maistaneensa ja huomanneensa herkulliseksi. Mukit alkavat täyttyä. Muutama puolimukillinen kaatuu sammaleeseen, mutta pienet kädet poimivat lakat nopsasti takaisin mukiin ja innostus kestää. Kerron aikuisille, että lähden valmistamaan ruokaa. Se varmaan maistuu lakkareissun jälkeen.

Kun sitten illalla söimme omia poimimiamme lakkoja sokerin kanssa, ne maistuivat kaikille.

Lakan kultaisen kosketuksen muisto lähti Pielavedeltä Espooseen.

Jätä kommentti

*