Tositalvi, loppulitviikki

Valtakautesi on ohi ja tiemme eroavat pian. Tunnelmani ovat haikeus ja tyytyväisyys.

Sinun tukevassa otteessasi palautui monia tuttuja asioita, jotka olivat melkein unohtuneet. Tuore pölkky halkeaa umpijäässä hauraasti, lasin lailla. Moottorisahan käynnistys on myös oma taiteenlajinsa. Vuorokausi sitten avattu hankisuksen latu tai ahkion vetojälki jäätyy käsittämättömän kovaksi. Sain mieltä vaivanneet tuulenkaatorungot klapeiksi  ja klapit kohtuudella saaren rantaan, venekuljetusta odottamaan. Saareen sallit myös jäätien sekä savotan ja metsänhoito tulee jatkumaan…

Metsän pienimmille tarjosit villavan lumisuojan hyytävyyttäsi vastaan. Hanki kantoi pupua riittävästi niin, että ilves ei saavuttanut. Teeret sujauttivat kieppiin selkäytimestään löytyneellä tulokulmalla ja tarkenivat siellä paremmin kuin avoimen taivaan alla.

Myös puille olit ystävällinen: pudottelit liiat lumet pois ennen kuin lumituhoja alkoi tulla. Vahingolliset jäärät, jotka uhkaavat säilyä täällä kasvihuonetalvina, kuolivat pakkasissa. Farmarit pitävät peukkuja valkohankipeltojen reunoilla: niiden alta ei yleensä paljastu laajempia homeen tai jääpoltteen alueita.

Edellisessä  keskustelussamme kyselin hieman keväthankien perään. Siinäkään ei ole valittamista. Ollaan kohta pääsiäisessä ja hanki kantaa aamuisin maastossa hiihtävää. Järvien jäillä on huikeat kelit kaikille liikkujille. Ennustan, että kelejä riittää vielä viikkoja. Siellä on kaikille halukkaille kuntosali, jota avit, mitkään nyrkit tai edes hallitus eivät pysty sulkemaan. Katto on korkealla ja seinät leveällä.

Siellä voimme hengittää syvään ilman pisarapelkoa, tasata hengitystä ja kerätä voimia sitä aikaa varten, joka meillä on vielä väistämättä edessä, ennenkuin vapaudumme tuosta pirullisesta piinasta, jonka nimeä en halua kirjoittaa.

Kiitokset sinulle, Tositalvi! Jäin kaipaamaan. Tulethan joskus uudestaan…

 

Tositalven mahdollistama jäätie saaren savottaan

 

 

Jätä kommentti

*