Tositalvi, vanha veikko!

tositalven tarvikkeita alkulähteillään

Tervetuloa, olipa jo aikakin tavata!

Olet ollut harvinainen vieras viime vuosina. Ilmastonmuutos on painanut Sinut maan rakoon etkä ole päässyt esille. Nyt polaaripyörre soi Sinulle mahdollisuuden, jonka käytit hyväksesi. Spreijasit lumen avulla kaiken valkoisuuteen, joka on käsittämätön. Hangen pinnassa avasit luontokirjan, jonka sivut avautuvat halukkaille ja kykeneville – eläinten jälkien tarinat kirjoitetaan niihin uudestaan jokaisen lumisateen jälkeen. Annoit uusimmille ajokortti-ikäluokille kantapään kautta tietoa tositalven keleistä liikenteessä. Rivitaloyhtiöiden lumityövuorot jakaantuivat toimiviin ja tökkiviin heti ensimmäisenä aamuna valtaantulosi jälkeen.

Useimpia meistä et kuitenkaan päässyt yllättämään, ainakaan kielteisesti. Lumen tuttu narina jalan alla herättää monenlaisia muistoja. Vastatuulen pakkasviiman pistely kasvoissa saa kaikki liikkeemme nopeutumaan ja hakeudumme johdonmukaisesti sinne, minne olemme menossa. Löysä maleksiminen ulkotiloissa ei onnistu. Vastaantulijaan voi solmia jopa katsekontaktin ja luontevasti huomauttaa jäätyneestä poskesta tai nenänpäästä.

Lasten telmiminen pehmeässä, puhtaassa lumessa on koukuttavaa katsottavaa. Siinä on jotakin alkukantaista. Talven riemut-käsite tulee käsin kosketeltavaksi. Vanhemmille on palkintona suloisina hehkuvat lasten omenaposket ja telmijöille elinikäiset vuoren valloitus-muistot. Naapurin kanssa voi puhua säästä positiivisesti, ihan asiallisin perustein.
Kukaan ei enää muistele viime talven kolmea peräkkäistä ”marraskuuta”! Kaupungin kuntolatujen tiedotteet alkavat olla rohkaisevaa luettavaa jo nyt, tammikuussa…puhumattakaan testattujen latujen suomasta mielen ja kehon nautinnosta.

Ennustan, että hiihtolomaviikoilla ja vielä pitkälle niiden jälkeen saamme nauttia täysin rinnoin perinnöstäsi: valkoisten hankien ja häikäisevien jääkenttien hehkusta, joissa pääsemme samoilemaan pitenevinä päivinä, viikkokausien ajan. Mahtietäisyyksin ja kaukana ahdistavien laturaivovyöhykkeiden ulkopuolella. Tämä meille suotakoon tämän uniikin, uuvuttavan pandemiatalven vastapainona.

Kuinkas lauloikaan Heikki Salo ja Miljoonasade v. 1990:

 

 

”Tulkoon vain silmitön talvi, järjetön sää. Meitä ei kylmetä routa ja jää

Kynttilää mä poltan   Talven viimaa vastaan   Se sielun purkaa kuin äiti riisuisi lastaan”  

 

 

Kiitos kun tulit. Viivy pitkään!!!

Jätä kommentti

*