Kyllä vanhemmat tietävät parhaiten

Useat poliittiset nuorisojärjestöt ovat hoksanneet lasten kotihoidontuen olevan naisille köyhyys- ja tasa-arvoloukku. Keskustelussa lasten tarpeet ja perheiden valinnanmahdollisuus ovat jääneet kovin ohuiksi. On painotettu työllisyysasteen nostoa ja naisten työmarkkinatasa-arvon vahvistamista. Sinänsä molemmat ovat tärkeitä asioita, mutta ratkaisut näihin ovat muualla kuin kotihoidontuen poistamisessa.

Niin kauan kuin lapsen syntymästä koituu äitien työnantajille kustannuksia ja puhutaan äitiriskistä, tilanne ei ole tasa-arvoinen. Niin kauan kuin perhevapaalla oleminen heikentää oleellisesti eläkekertymää ja mahdollisuuksia työmarkkinoilla, tilanne ei myöskään ole tasa-arvoinen. Sipilän hallituksen päätös maksaa äitiyslomalle jäävän työnantajalle 2 500 euron kertakorvaus tukee osaltaan nuorten naisten tasa-arvoista kohtelua ja työllistymistä on oikeansuuntainen, mutta ei suinkaan riittävä. Todellisesta tasa-arvosta voimme puhua vasta siinä vaiheessa kun lapsen syntymään liittyviä kustannuksia ei enää sälytetä työnantajien harteille vaan tämä katetaan yhteisvastuullisesti. Varovaisestikin arvioiden kunnallisen päivähoidon hinta on yli kaksi kertaa suurempi kuin kotihoidontuki. Miksi emme voisi maksaa kotihoidon ajalta jopa eläkekertymää ja silti kotihoito olisi edullisempaa?

Nyt olisi niin sanotusti nähtävä metsä puilta. Kotihoidon tuen poisto yksittäisenä, irrallisena toimenpiteenä ei paranna perheiden arkea eikä edes pelasta Suomen kilpailukykyä. Asiasta käytävä keskustelu tuntuu ristiriitaiselta peilattuna tietoon, miten syntyvyys on laskenut Suomessa jo viidettä vuotta ja ensimmäisen lapsen hankinta on siirtynyt yhä myöhemmäksi. Perheiden koko on myös pienentynyt. Väestörakenteen muutos on huolestuttava kansantalouden, suomalaisen yhteiskunnan ja tulevien veronmaksajien kannalta. ( Yle.fi 7.9 Syntyvyys laskee rajusti – miksi päättäjät eivät herää ongelman vakavuuteen? )

Sen sijaan, että puhumme kotihoidontuen olevan tasa-arvoloukku, voimme olla ylpeitä suomalaisesta järjestelmästä, joka arvostaa vanhempien omaa kykyä arvioida, mikä on heidän perheelleen paras hoitoratkaisu. Tasa-arvoisessa vanhemmuudessa niin kotona lapsia hoitava kuin työssäkäyvä vanhempi tekee perheen eteen yhtä arvokasta työtä. Perheiden monenlaiset tilanteet huomioiva kotihoito- ja päivähoitojärjestelmä antaa signaalia, että Suomi on sittenkin perheystävällinen maa, joka ei mittaa kaikkea vain kovien lukujen valossa.

Sillä menetämme jotain hyvin korvaamatonta ja ainutlaatuista, mikäli unohdamme varhaisen hoivan, kiireettömyyden ja kiintymyssuhteen merkityksen ihmislapsen koko elämälle. Näiden vaikutus kantaa parhaimmillaan läpi koko elämän. Pehmeät arvot johtavat kestävämpiin tuloksiin.

Asiat eivät yleensä ole mustavalkoisia ja se, mikä sopii yhdelle perheelle, ei välttämättä ole paras ratkaisu toiselle perheelle. Pidän tärkeänä, että keskustelu käydään vanhemmuuden tehtävää arvostavasti, lasten tarpeista lähtien ja turhaa vastakkainasettelua kotihoidon ja varhaiskasvatuksen välillä välttäen.

Itse olin aikanaan kymmenen vuotta kotiäitinä, josta ajasta näin jälkeenpäinkään ajatellen en hetkeäkään antaisi pois. Elämän rikkautta ja lasten kanssa vietetyn ajan arvoa ei voi rahassa mitata. ”Köyhyys- ja tasa-arvoloukun” uhasta huolimatta koen ehtineeni saavuttaa myös ammatillisella uralla kaiken sen ja enemmänkin, mitä olin ajatellut.

Kommentit

  • Toivalanmäen kosmopoliitti

    Tekstissä on asiavirhe. Eläkettä kertyy sekä äitiys- että vanhempainrahakaudelta, samoin kuin ajalta, jolloin vanhempi hoitaa alle 3-vuotiasta lasta kotihoidontuella. Lähde: työeläke.fi

    • Aino Kanniainen

      Toivalanmäen kosmopoliitille kiitos tarkennuksesta.
      Tuohan on sentään positiivinen signaali. Taitaapa olla pieni tuo eläkekertymä, koska lasten kotihoidontukikaan ei ole suuren suuri.
      Lasten kotihoidon tuen poistamisen kannattajat ovat vaan niin vahvasti tuoneet esille, miten perhevapailla oleminen heikentää eläkekertymää.

Jätä kommentti

*