Mitäh? Vai ei tule valoja. Sähkökatkoko? Miten ihmeessä? Eihän ulkona edes tuule eikä ukkostakaan kuulosta olevan mailla halmeilla. Jopas tämä on kummallista.
Vietän iltaa yksin kotona. Olin ajatellut hoitaa tietokoneella pari tärkeää työasiaa eteenpäin. No antaapa olla kun kerta ei valotkaan tule. Alkuharmituksen jälkeen otan pari lukematonta lehteä käteen ja asetun olohuoneen sohvalle ikkunan äärelle niitä lukemaan. Mihinkäpäs tässä kiirettä. Onpas mukava lueskella kaikessa rauhassa. Vilkaisen tiskipöydälle ja ajattelen, että tiskitkin saavat odottaa aamuun.
Vähitellen mieleeni hiipii ajatus suihkuun menosta. Mutta eihän vettäkään passaa nyt laskea. Vesipumppuhan ei kaivosta ilman sähköä vettä nosta. Teen mielessäni varasuunnitelmaa. Jos menenkin aiemmin nukkumaan ja nousen aamulla aikaisemmin ylös. Vaikka viideltä. Jos sähkökatko on aamulla ohi, ehdin silloin hoitaa asiat, jotka nyt jäivät tekemättä. Ajatus alkaa tuntua hyvältä.
Muistelen viiden vuoden takaista lähes viikon mittaista sähkökatkoa. Valmistelin miehen syntymäpäiviäjuhlia. Olin juuri tullut kaupungilta ja kantanut kassitolkulla juhlaruokia jääkaappiin, jotka oli tarkoitus viedä juhlapaikalle mökkisaareen. Sähkökatko. Voi ei. Ei olisi pahempaan aikaan voinut tulla. Mikä määrä ruokaa lämpenemässä. Pikaisen tilanneanalyysin jälkeen tuli varasuunnitelma nopeasti. Lähdetäänpä heti mökille ja viedään juhlaruuat kylmälaukuissa sinne turvaan. Ja niin me teimme. Sähkökatkon pitkittyessä huoli kotona olevien pakasteiden kohtalosta kasvoi päivän vaihtuessa toiseksi ja sähkökatkoksen pitkittyessä. Onneksi yksi pojistamme ehti viemään mökiltä agrikaattia kotiin ja antamaan pakastimille virtaa. Siitäkin selvittiin. Nyt jälkikäteen tuollekin episodille voi nauraa, vaikka silloin ei naurattanut.
Paikassa, missä ei koskaan ole sähköjä edes ollutkaan, pärjää parhaiten. Kaikki on jotenkin niin selkeää. On kaasujääkaappi ja – hella. Tarvittaessa kellarikolo ja puuhellakin. Kantovesi ja puusauna. Ja vettä uida mielin määrin. On aurinkopaneeleiden tuottamaa valoa ja virtaa vaikka tietokoneellekin. Jos kylmä tulee, niin puu-uuni lämpenemään. Samalla saa tunnelmaa tupaan. Ja kaiken kruunaa ikkunoista avautuva luonnonkauneus.
Mieleen tulee näkökulman vaihtamisen taito. Siitä on muuten Antti S. Mattila kirjoittanut kirjankin. Näkökulman vaihtaminen auttaa säilyttämään mielentyyneyden lähes missä olosuhteissa tahansa. Jos tosiasioita ei voi muuttaa, on mahdollista muuttaa näkökulmaa ja suhtautumista. Sen sijaan, että jäisi pitkäksi aikaa harmittelemaan takapakkeja tai vastoinkäymisiä, voi suunnata huomion vaihtoehtojen etsimiseen. Erään sanonnan mukaan: ”Jos elämä tarjoaa sitruunoita, tee sitruunamehua”. Uudet ratkaisut syntyvät kun katsoo asiaa eri kanteilta.
Näitä miettiessä olohuoneen lamppuihin räpsähtävät valot päälle. Sähkökatko on ohi.. Melkein harmittaa. Mutta ei kuitenkaan. Minähän voin toteuttaa sähköistä huolimatta tuon tekemäni varasuunnitelman.
