Loma. Mikä ihana ajatus. Sitä odotetaan ja suunnitellaan. Jo sen ajatteleminen antaa voimaa jaksaa vielä viimeiset työpäivät. Siihen ladataan paljon odotuksia – on käytävä siellä ja siellä. Vihdoinkin on aikaa tehdä asioita, joista on ajatellut ”sitten kun on lomalla”. Kaiken kukkuraksi mielessä siintävät lähes kullanhohtoisan leppoisat kiireettömät lomapäivät. Jotain sen kaltaista kuin lapsuuden mielikuvissa, joissa kesä on pitkä, huoleton ja aina paistaa aurinko.
Jo muinaiset ihmiset tekivät työtä elantonsa eteen välillä väsyksiinkin saakka. Iltaisin he istuivat leirinuotiolla tarinoiden toistensa kanssa samalla tulta ja taivasta katsellen. Jotain samankaltaisia hetkiä myös me nykyteknologian ja tehokkuuden paineiden kyllästyttämät nykyihmisetkin kaipaamme. On ikiaikaista viisautta antaa mielelle ja keholle lepotaukoja. Parhaat oivallukset ja innostuksen aiheet tulevatkin ajatusten päästessä lepotilaan.
Jos ihminen ohittaa toistuvasti levon ja palautumisen tarpeensa, edessä on lopulta hetki, jolloin ”kamelin selkä katkeaa”. Tätä näkökulmaa vasten loma on otettava niin vakavasti, että siinä on oltava tilaa rentoutumiselle – mistä se sitten itsekullekin tulee.
Jos loma on toisten odotuksien täyttämistä ja samalla omien ääneen sanomattomien tarpeiden ohittamista, onnellisten lomapäivien yhtälöstä on vaarana tulla epäyhtälö. Erään ihmisen toteamus kiteytti monen huolen:” Ahdistaa jo nyt jos lomaan ei jää päiviä, jolloin voin vapaasti tehdä mitä haluan tai olla tekemättä yhtään mitään”. Vähemmillä suunnitelmilla varustettu loma on usein se paras loma.
Sitä, mikä on itsekullekin paras tapa viettää lomansa, ei kukaan toinen voi määrittää. Eri ihmisillä on erilaisia tarpeita eri tilanteissa. Loman tulisi kuitenkin olla vastapainoa työlle. Sellaista, josta kokee saavansa voimaa ja elämän mielekkyyttä syksyn ja pitkän talven varalle. Niiden asioiden saaminen valmiiksi, joille ei työviikkoina ole aikaa, voi myös toimia hyvänä akkujen lataajana. Kunhan sen tekee hyvillä mielin omassa tahdissa ja ilman pakonomaista suorittamista.
Hyväkään loma ei kanna pitkälle, jos omasta kokonaishyvinvoinnista huolehtiminen ontuu muina aikoina. Kukapa ei haluaisi voida hyvin? Loppujen lopuksi onnen avaimet ovat hyvinkin yksinkertaisia. Mutta niistäpä voinen jatkaa kirjoittamista toiste.