Uudistukset on tehtävä yhdessä

Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä maakunta uudistuksen rakentaminen samanaikaisesti ovat Suomen historian suurimpia aluepoliittisia uudistuksia. Kysymyksiä maakunnan ja kuntien rooleista, maakunnan verotusoikeudesta, Sote- palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta on kaikkine yksityiskohtineen paljon. Päätökset rakenteista ja rahoituksesta luovat uudistukselle raamit. Onnistuminen mitataan siinä, miten uudistus lopulta edistää  koko maakunnan elinvoimaa, eri alueilla asuvien ihmisten hyvinvointia, osallisuuden ja turvallisuuden tunnetta.

Joka tapauksessa maakunnallisen päätöksenteon merkitys tulee vahvistumaan – siirtyyhän sille tähän saakka kuntien harteilla ollut sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu. Samalla on muistettava, että tämäkin on vain yksi maakunnille tulevasta 22:sta tehtävästä.  Aikanaan vastuuseen nousevat maakuntavaltuutetut tulevat olemaan paljon vartijoina. Maakuntahallinnon tulee aidosti vastata koko alueen edunvalvonnasta ja kehittymisen mahdollisuuksista. Pohjois-Savossa tämä tarkoittaa maakunnan veturina pidetyn Kuopion sekä seutukuntien – ja kaupunkien sekä kyläyhteisöjen vahvuuksien ja tarpeiden tunnistamista ja tunnustamista. Mikäli tässä kokonaisuudessa yhteistyö ja aito vuoropuhelu kunta- maakunta- eduskunta- ja EU- tasojen kesken toteutuu, uudistukset ajavat todella kaikkien osapuolten etua.

Mikä sitten on tulevaisuuden kunnan rooli? Kunnat ovat jatkossakin tärkeitä demokratian, hyvinvoinnin ja aluekehityksen kannalta. Tehtävää riittää jatkossakin mm. elinkeino- ja työllisyyspolitiikan hoidossa, maanhankinnan, asemakaavoituksen, onnistuneen asuntotuotannon alueilla.  Kunta vastaa jatkossakin varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta, toisen asteen koulutuksesta, vapaa- ajasta, kulttuurista ja liikunnasta. Kunnat ovat lähellä ihmisten arkea. Kunnissa tehtävä työ ja kehittäminen ei saa jäädä suurten uudistusten jalkoihin. Tyytyväinen ja hyvinvoiva kuntalainen lisää myös kunnan omaa elinvoimaa ja hyvinvointia.

Valtakunnantason päätöksiä odotellessa PoSoTe on tehnyt valmistelevaa työtä Pohjois-Savon sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tuottamisesta.  Tämän ansiosta olemme askeleen edellä lopullisten päätösten tullessa. Tätä ajatusta tukee myös perhe- ja peruspalveluministeri Rehulan lausuntopyyntö (STM 19.5.16), jossa hän toivoo sairaanhoitopiirien johtoa käymään erityisvastuualueittain läpi sairaaloiden ja toimijoiden työnjakoa alueilla ja niiden välillä. “Mitä pidemmälle työnjako tehdään valmiiksi alueilla, sitä vähemmän siihen tarvitsee ylhäältä puuttua.”

Kaikesta tästä huolimatta ennakoin, että joudumme vielä tiukasti puolustamaan asiakkaiden oikeutta päästä kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisen matkan päässä oleviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Esimerkiksi, vaikka vaativin erikoissairaanhoidon ympärivuorokautinen päivystys keskitetään Kuopioon, on Varkauden ja Iisalmen sairaaloiden perustason  päivystyksen jatkuminen turvattava jatkossakin. Tällä on suuri merkitys maakunnan reuna-alueiden asukkaiden turvallisuudelle ja sairaaloiden toimintamahdollisuuksille. Tämä hillitsee myös erikoissairaanhoidon kustannusten kasvua.

Sote- ja maakuntauudistuksen myötä aluepolitiikka saanee uudenlaisen merkityksen.  Jo uudistusten valmisteluvaiheissa meidän on tärkeää olla aktiivisia toimijoita, jotta kaikkien alueiden ja ihmisten tarpeet tulevat parhaalla mahdollisella tavoilla huomioiduiksi.

Jätä kommentti

*