Kissaa ei kannata leikkauttaa ja muita hulvattomia kissakalajuttuja

”Ei kissaa voi leikkuuttaa, menee rahaa ja saalistushalut!”, kirjoittaa joku tietäjä Facebookissa. Ja meikäläisellä purskahtaa melkein kahvit suusta näppäimistölle.

Sosiaalinen media on upea väline tiedonjakoa varten. Silmänräpäyksessä tieto leviää tykkäysten, jakojen ja kommenttien siivittämänä tuhansille ja taas tuhansille ihmisille. Silti vielä Herran vuonna 2018 vastaan tuli tuollainen kommentti. Kyse oli eilen julkaistusta uutisesta, jossa kerrottiin eläinsuojeluyhdistyksen projektista, jonka tiimoilta loukutettiin yli 100 kissan sairas ja villiintynyt populaatio. Minulle kissatilanne ei tullut suurenakaan uutisena, mutta se herätti somessa ilahduttavan paljon keskustelua aiheesta.

Kyseinen tapaus ei ollut täällä Savossa, mutta pian alueellisesti eläinsuojelutyötä tekevät älähtivät, että tilanne on sama myös täällä meillä. Kymmenien, jopa satojen kissojen sairaat ja sisäsiittoiset populaatiot ovat täyttä totta. Syyt näihin nälkään, kylmyyteen, sairauksiin ja huolenpidon puutteeseen ennen aikojaan kärsien kuolevien kissojen holtittomaan lisääntymiseen piilevät ihmisten asenteissa ja virheellisissä luuloissa ja olettamuksissa.

Ajattelin purkaa muutaman näistä harhaluuloista ja toivoa, että joku oppii uutta ja kenties jakaa tietoa eteenpäin.

Harhaluulo #1: ”Kastrointi tai sterilisaatio vie kissalta saalistushalut!”

Väärin. Ainoat leikkauksen myötä katoavat asiat ovat kissan halu paritella, kollikissojen pitkät reissut naaraiden perässä, naaraskissojen jatkuvat kiimat ja ei-toivotut tiineydet (ja niistä eläimen elimistölle aiheutuva jatkuva stressitila!), sekä vastuu kissan mahdollisista jälkeläisistä. Myös kollikissan pissa lakkaa kastraation myötä haisemasta Korkeasaaren näätätalolta!

Harhaluulo #2: ”Kyllä kissa pärjää luonnossa ja huolehtii itse pentunsa!”

Väärin. Kissa ei ole Suomen luonnossa elävä villieläinlaji, vaan lemmikki, joka vaatii samanlaista huolenpitoa kuin esimerkiksi koira. Ei Suomessa katseltaisi kovin kauaa, jos kymmenien koirien villiintynyt lauma mellastaisi ja lisääntyisi jonkin navetan liepeillä, eihän?
Pennut taas tarvitsevat ihmisen taholta terveyden ja yleistilan päivittäistä tarkkailua mahdollisten sairauksien ennaltaehkäisemiseksi ja hoidonsaannin turvaamiseksi sekä ennen luovutusikää ainakin säännöllisen sisäloishäädön sekä sukupuolen varmistamisen (ettei tulla esimerkiksi laitettaneeksi urosta ja naarasta samaan kotiin – kissa saattaa tulla sukukypsäksi jo alle puolen vuoden iässä, jolloin se ei vielä todellakaan ole valmis synnyttämään ja hoitamaan omia pentujaan!).

Harhaluulo #3: ”Kissa joutaa uuteen kotiin 7-8 viikon iässä!”

Taas väärin. Nykytiedon mukaan kissanpentu tarvitsee emoaan 12 viikon ikään saakka. Vaikka emo ei enää imetä sitä, oppii se emolta ja sisaruksiltaan tärkeitä sosiaalisuuteen ja esimerkiksi sisäsiisteyteen liittyviä asioita. Jos nämä asiat laiminlyödään ja kissa erotetaan emostaan liian aikaisin, kissan kanssa tulee todennäköisemmin uudessa kodissa ongelmia esimerkiksi sisälle pissailun suhteen, joka taas johtaa monesti kissasta luopumiseen. Ja kissatalot täyttyvät kodittomista…

Harhaluulo #4: ”Kollikissaa ei tarvitse leikkuuttaa, koska se ei voi saada pentuja.”

Ei oikeastaan voisi ajatella enempää väärin. Kolli pystyy yhdessä kesässä laittamaan alulle SATOJA pentuja astumalla useita naaraita, joista jokainen synnyttää tyypillisesti 3-5 pentua. Jokainen lemmikinomistaja on vastuussa oman lemmikkinsä tekemisistä.

Harhaluulo #5: ”Omistaja ei ole vastuussa naaraskissansa jälkeläisistä. Kissa itse tietää, mitä tekee lisääntyessään ja se on sille luontaista käytöstä!”

Väärin, väärin! Kissan omistaja on vastuussa lemmikkinsä jälkeläisistä ja niiden hyvinvoinnista aivan yhtä paljon, kuin emokissankin kohdalla. Ideaalitilanne on siis, että kissa leikkuutetaan, jolloin riski ei-toivottujen pentujen syntymästä poistuu täysin.

Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitolla on meneillään kampanja #MIAUtoo, jossa pyritään pitämään meteliä Suomen, sivistysvaltion, lohduttomasta kissatilanteesta ja rohkaistaan ihmisiä ottamaan osaltaan vastuu omasta toiminnastaan. Kannattaa käydä lukemassa lisää kissakriisistä heidän sivustollaan.

Tähän maailmaan ei kaivata yhtään kissaa lisää, kun olemassaolevillekaan yksilöille ei riitä huolenpitäjiä. Kissanpentu on suloinen, mutta pikkuinen pörröpallo ja pentu vain hetken aikaa. Sen jälkeen siitä tulee … (rumpujen pärinää) … AIKUINEN KISSA!

Tällä hetkellä minulla on kesyteltävänä kaksi loukutettua villiä kissanpentua. Niiden kanssa olen tehnyt työtä nyt pian kaksi kuukautta enkä ole vieläkään päässyt silittämään muuten kuin apuvälineen kanssa. Päivä päivältä luottamus rakentuu hiljalleen ja uskon, että näistäkin saadaan sinnikkäällä työllä vielä elinkelpoisia kavereita. Väkisin sitä kuitenkin miettii, miksi nämä kissat ovat ylipäätään olemassa ja miksi ne ovat tässä tilassa. Ne voisivat jo olla jonkun lemmikkejä, mutta ihmisen välinpitämättömyyden vuoksi ne vaativat vielä viikkojen työn, jotta niille voidaan edes harkita uutta kotia. Monessa paikassa nämä olisivat aiheuttamansa työmäärän vuoksi lähteneet jo kissojen taivaaseen tehdäkseen tilaa elinkelpoisemmille yksilöille.

Loppuun heitän pyynnön: Kissanomistaja; leikkauta kissasi! Se on paras ja kauaskantoisin palvelus, jonka voit sille tehdä. Minä kiitän kissasi puolesta. <3

”MIAUtoo”, minä myös, olen kyllästynyt katsomaan ihmisten välinpitämättömyyden seuraamuksia ja siivoamaan muiden kissasotkuja – ja niin ovat sadat muutkin kissaongelman ”satoa” korjaavat.

Kommentit

  • H

    Uusi eläinsuojelulaki on ilmeisesti kieltämässä hallitsemattoman lisääntymisen, muun muassa vapaana ulkoilevien kissojen. Toivottavasti viranomaisille annetaan työkalut myös puuttua siihen heti, eikä vasta sitten kun populaatio on sen sata korvaparia.

  • Kuutti

    Kissa on erittäin maukas eläin. Kaikki vaan rohkeasti kokeilemaan

Jätä kommentti

*