Ollaanko vähän koiria?

Työssäni lemmikkihoitolayrittäjänä tapaan monenlaisia eläimiä ja työpäivät kuluvat heidän sielunmaisemissaan. Jokainen eläin on yksilö ja vaatii omanlaisensa lähestymistavan. Paitsi kissojen (joiden mielialat riippuvat mm. tähtien asennosta, niiden suhteesta kuuhun sekä korkeammista voimista… ;-) ), myös koirien mielenliikkeet ja tavat ovat inspiroivaa katsottavaa. Jokainen hoitokoira opettaa minulle jotakin uutta. Olenkin sitä mieltä, että leipätyön tulisi olla juuri tällaista; joka päivä opitaan ja kehitytään. Joskus voitokkaasti, joskus kantapään kautta.

Mikä koirien elämänfilosofiassa viehättää erityisesti on niiden aitous ja kyky elää hetkessä kohtuullisesta älykkyydestään huolimatta. Ne eivät pellolla juostessaan murehdi huomisen hommia tai mitä tulikaan taas tehtyä viikonloppuna (”voi himputti, ois ne emännän uudet kengät voinu jättää kyllä pureksimatta…”), vaan keskittyvät nauttimaan täysin rinnoin hetkestä, joka on tässä ja nyt. Olen monet kerrat pohtinut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että meidän ihmisten tulisi ottaa oppia näiltä hienoilta eläimiltä – hetkeen tarttumiseen ja siitä nauttimiseen ei liene koiraa parempaa opettajaa.

Tiesittekö muuten, että nykytiedon mukaan koiralta (ja suurelta osalta muitakin nisäkkäitä) löytyy kaikki samat perustunteet, kuin meitä ihmisiltä? Ne tuntevat iloa, surua, pelkoa, aggressiota ja näiden eri variaatioita, niillä on hoivatunteita ja oma moodi myös parittelukäyttäytymistä ohjailemaan. Koiran ja ihmisen tunne-elämän rinnastaminen ei siis lopulta olekaan niin hassu ajatus! Mikä meitä erottaa, on asiat, joista mm. saamme mielihyvää tai mikä meitä pelottaa. Perustunteet ovat kuitenkin samat. Vielä muutama vuosikymmen takaperin luultiin, että eläimet eivät tunne edes kipua ja nyt ollaan tultu näin paljon eteenpäin. Mitä tulevaisuus vielä eläinten tunteiden tutkimuksen osalta tuokaan!

Haastan sinut, lukija, tarkastelemaan tänään omaa ajatusmaailmaasi ja peilaamaan sitä koiran käyttäytymiseen. Liikkuessasi ulkona keskity tuoksuihin, ääniin ja siihen, mitä näet. Miltä ilma tänään tuntuu? Hengitä syvään ja anna arkihuolien hetki olla. Ne odottavat sinua kyllä ja niiden aika tulee, mutta jaksat kohdata ne paremmin, kun ensin annat akkujen latautua heittäytymällä rauhallisin mielin hetkeen. Jos pieni koiramaisuus osoittautuu hyväksi ideaksi, jatka samaan malliin huomennakin. Ja sitä seuraavana päivänä! Olen vuorenvarma, että tämä temppu lisää edes pikkuripauksen onnellisuutta arkeesi.

Koira on tunteissaan ja niiden ilmentämisessä välitön ja aito – se ei viesti mitään, mitä se ei tarkoita. Ollaanko tänään vähän koiria? :-)

Titta

Kommentit

  • Minsku

    Olen myös miettinyt onnellisuutta ja miten siihen pääsisi. Mietin, että jos en seuraisi mediaa niin en olisi niin huolissani tai ärsyyntynyt epäkohdista. Mutta ehkä kuitenkin ensin kokeilen olla hetkessä kiinni ja läsnä.

  • Titta Knuuttila

    Minsku: Itse seuraan nykyään etenkin iltapäivälehtiä vähemmän, koska huomasin verenpaineen herkästi nousevan asioista, joille en kerta kaikkiaan voi mitään. Kokeile koiramaisuutta, suosittelen ehdottoman lämpimästi ihan jokaiselle ja yritän itsekin muistaa tehdä niin! :-)

Jätä kommentti

*