Taidan olla valmis puhumaan Fannista. Voi mikä pieni, väärinymmärretty otus! Kaikkeni tein tämän pikku eläimen eteen ja sillä on ikuinen paikka sydämessäni. Fanni oli otettu väärään elämäntilanteeseen, tietämättä että pienikin koira voi olla haastava ja että rodulla tosiaan on väliä. Oli nähty Facebookissa kuvia söpöistä, puetuista koirista ja intoonnuttu hankkimaan oma.
Koiraa ei pidetty ongelmien ilmettyä kotonaan kauaa. Usean mutkan ja monien vaiheiden kautta pieni koira päätyi väliaikaismajoitukseen. Paineen alle asetettuna räjähdettyään ja näykättyään verrattain kokematonta sijaiskoti-ihmistään koira päätyi eläinsuojelun kautta luokseni. Fannia yritettiin meiltä käsin kahteen eri kotiin. Ensimmäisessä väärinymmärrys jatkui, vaikka ohjeet oli annettu hyvin selkeästi. Otin pienen eläimen vastaan puoliltaöin vihaisten syytösten ryöpyn saattelemana yhden päivän kotikokeilun jälkeen. Fanni oli tilanteeseen täysin syytön, mutta ihminen oli taas kerran pettänyt sen.
Toinen koti löytyi pitkän etsinnän jälkeen. Kouluttajan ja eläinlääkärin konsultaatioiden myötä kaikki vaikutti alkuun hyvältä. Ongelmakäytös oli kuitenkin tässä vaiheessa päässyt kärjistymään ja vakiintumaan siinä määrin, että koiran purtua viidettä ihmistä ja hyökittyä päin lasta piti jo miettiä, mikä on pienelle eläimelle parasta.
Fanni oli rauhallinen ja seesteinen vain pötkötellessään kanssani lattialla. Minua se ei koskaan purrut. Jos olisin asunut yksin, Fanni olisi ilman muuta jäänyt minulle. Lasteni, kissojeni ja muiden koirieni vuoksi en voinut sitä pitää ja sydän särkyi pirstaksi tajutessani, ettei sillä ole tulevaisuutta, joka ei olisi täynnä konfliktia, väärinymmärrystä ja ahdistusta. Ei ollut olemassa paikkaa, jossa Fannin olisi ollut hyvä olla.
Fanni nukkui viimeiseen uneen sylissäni, rakastettuna. ❤ Itku tuli tätä kirjoittaessa ja varmasti itken vielä monta kertaa, vaikka tapahtumista on jo aikaa.
Tämän tarinan myötä toivon, ettei kukaan koskaan ottaisi eläintä, ellei voi sitoutua tarjoamaan sille loppuelämän kotia. Koiraa ottaessa on ensiarvoisen tärkeää tutustua rotuun ja sen vaatimuksiin. Bulldogit ja laumanvartijat ovat eri asia kuin italianvinttikoira, kultainennoutaja tai spanielit. On hyvä varautua myös siihen, että rotujen sisälläkin luonteissa esiintyy variaatiota. On tärkeää opetella koiran elekieltä etukäteen viettämällä aikaa vaikka sukulaisten tai ystävien koirien kanssa. On ymmärrettävä, että koira ei ole ihminen eikä sillä lähtökohtaisesti ole aavistustakaan meidän luomistamme käyttäytymisnormeista ja tavoistamme. Pahimmassa tapauksessa koira päätyy samaan tilanteeseen, kuin tämän tarinan pieni koira. Harkitse siis uuden lemmikin ottamista, ei kahdesti, vaan sata kertaa. Kiitos.
Lepää rauhassa, prinsessa Fanni.
(Kuvan koira ei liity tapaukseen.)
