Viisufanin jouluviikot on peruttu!

Sanotaan, että viisufanin joulu kestää kaksi viikkoa. Se alkaa harjoitusviikosta kisakaupungissa, kun artistit harjoittelevat tulevalla kisanäyttämöllä esityksiään. Niitä kutsutaan joulunaluspäiviksi fanien keskuudessa.

 

Jouluaatto on ensimmäinen semifinaalipäivä, toinen semifinaalipäivä on joulun välipäiväaikaa, tai sitä voi kutsua myös Tapaninpäiväksi. The Grand Final Day on se uudenvuodenaatto, kun kaikki huipentuu ja alkaa jälleen uusi viisuvuosi. Meillä on siis joulu kaksi kertaa vuodessa.

 

Niin yleensä, mutta ei tänä vuonna. Ympäri maailmaa riehuva koronavirus ja sen seurannaisvaikutukset toivat meille uutisen, jota osasimme kyllä vähän jo pelätäkin tulevaksi: EBU ilmoitti 18.3. että tämän vuoden viisut Rotterdamissa perutaan. Että mitä?!? Joulu on siis peruttu tältä vuodelta? Mitä ihmettä minä nyt teen toukokuussa ja varsinkin, missä minä nyt juhlin synttäreitäni? Olen tottunut viettämään syntymäpäivääni jossain päin Eurooppaa toukokuun alkupuoliskolla. Viime vuonna juhlin Tel Avivissa, pari vuotta sitten Lissabonissa, Kiovassakin olen niitä juhlinut…. ja listaa riittää. ;-)

 

Moni viisufani surkutteli sitä, että nyt kevään hienoin musiikkijuhla peruuntui. Niinpä, mutta niin on moni muukin tämän  vuoden “suurista juhlista” peruttu. Penkkiurheilijan näkökulmasta, mutta ensi, seuraavana ja vielä sitä seuraavanakin vuonna se tullee korkojen kera takaisin. Viisujen peruuntumisen osalta suren oikeastaan eniten sitä, että valtava työmäärä käytännössä valui hukkaan niin aristeilta kuin kisajärjestäjiltäkin. Vaikka kisakoneisto on toki olemassa ensi vuotta varten jo, niin silti osa työstä menee hukkaan. Kuinka paljon siihen onkaan käytetty tunteja, että kaikki toimisi Rotterdamissa reilun kuukauden päästä ja nyt se kaikki on poispyyhitty. On tärkeää muistaa, ettei kisaorganisaatio rakennu hetkessä, ja se vaatii sadoilta ihmisiltä panostusta, tuhansia ja taas tuhansia työtunteja, jotta kaikki pelittäisi, kun suorien tv-lähetysten aika koittaa. Kiitos heille jo nyt panoksestaan. Toivottavasti edes osa tämän vuoden vapaaehtoisista saa täyttää unelmansa myös ensi vuonna uusien kisojen aikaan. Harvoja isoja kisoja, olipa kyse Euroviisuista,  urheilusta tai mistä vaan, tehdään ilman vapaaehtoisten valtavaa panosta.

 

Kun pahin pettymys joulun peruuntumisesta on selätetty, alkaa viisufani pohtia, miten tyhjiön saisi kätevimmin täytettyä? Eipä aikaakaan, kun huomaat päätyneesi yhteen jos toiseen keskusteluun mukaan, jossa ruoditaan kevään viisusatoa (onneksi kaikki 41 kappaletta ehdittiin julkaista ennen perumispäätöstä). Kahden kaverini seinällä on tällä hetkellä menossa äänestys vuoden viisuista. Jännä nähdä, kuka niissä korjaa potin ja miten paljon niiden tulokset eroavat lopulta toisistaan.  Eikä siinä kaikki! On varjoviisuja virtuaalisesti (itsekin osallistuin vuoden 1988 viisujen pisteytykseen männä perjantaina ystävieni kanssa), on virtuaalista viisudiskoa…

 

Vain mielikuvitus on rajana, mitä kaikkea viisuharrastuksen ympärille voi kehittää näinäkin aikoina. Erehdyt pahemman kerran, jos uskot, että viisufani jää itkemään peruuntuneiden viisujen perään. Ei jää! Viisufani keksii uusia tapoja toteuttaa harrastustaan.

 

Ja hei, sinä voit tulla juttuun mukaan! Jos arkailet, liity vaikka Facebookin viisuaiheisiin keskusteluryhmiin ja seuraile meininkiä, jos et heti uskalla tulla mukaan kommentoimaan ja keskustelemaan.

Jätä kommentti

*