Armoa, ei palvelujärjestelmään

Mustan huumorin sävyttämässä elokuvassa hoiva-alan naiset laulavat arkisista, absurdeista ja raadollisistakin kokemuksistaan. Kuva: Armotonta menoa – Hoivatyön lauluja / Docpoint

Uutuuselokuva laulaa inhimillisen vanhuuden puolesta.

VANHUUS ja hoiva herättävät vilkasta keskustelua. Media uutisoi epäkohdista kärkkäästi, mutta aina kohun laannuttua asia tuppaa jäämään sikseen. Harva ammattilainen uskaltaa tuoda julki työpaikkansa karun todellisuuden. Yhä harvempi päättäjä kuuntelee asiantuntijoita ja täyttää lupauksensa hyvästä hoidosta.

Ohjaaja, käsikirjoittaja Susanna Helke ja käsikirjoittaja Markku Heikkinen ovat lähestyneet aihetta omaperäisestä näkökulmasta: mistä ei voi puhua, siitä on laulettava. Dokumentaarinen lauluelokuva Armotonta menoa – Hoivatyön lauluja kertoo hyvinvointi-Suomesta, jossa sekä vanhuksilla että heidän hoitajillaan on paha olla.

Väsyneiden hoitajien kuoro lataa Anna-Mari Kähärän hypnoottisin sävelin totuuksia hoitotyön arjesta: ”Päätin vaihtaa ammattia / jotta voisin olla / päivittäin tekemättä / moraalin vastaisia päätöksiä.” Kaavin eläkeläiset laulavat vakavin ilmein “Me olemme kestävyysvaje, me olemme väärinpäin kääntyneen pyramidin lavea latva.” Raha ratkaisee.

ELOKUVA vyöryttää näkyviin lähes surrealistisia tilanteita ja tragikoomisia kohtaamisia vanhustyön kentältä. Hoivarobotti ei ymmärrä, eivätkä kotihoidon digiryhmäläiset saa etähoitajan puheesta tolkkua. Älyratkaisujen kehittäjät ja kauppiaat riemuitsevat ikäteknologian edistysaskelista, mutta katsoja ei tiedä, itkeäkö vai nauraa.

Pistää vihaksi, kun järjen ääni ei tunnu kiinnostavan ketään. ”Ei helvetissä!” vanhat ihmiset yrittävät torjua robotin tuputtaman ajanvietteen ja lässytykset. Hoitajat joutuvat paljastuspuheistaan työnantajan mustalle listalle.

Emeritaprofessori Marja Vaarama on nostanut esiin vanhuspalvelujen ongelmia sadoissa tutkimuksissa ja julkaisuissa viimeisen 40 vuoden aikana. Hän toteaa, että moni suomalainen riistää mieluummin hengen itseltään kuin joutuu palvelujärjestelmään tai pitkäaikaishoitoon. Järjestelmä ei tunne armoa.

Niin pian voi kaikki hävitä pois…

ELOKUVASSA Kaavin eläkeläiset seuraavat voimattomina kunnan hoivakodin ulkoistamista yksityiselle. Samalla menevät työpaikat ja paikallisten yritysten markkinat. Hoivan kaupallistuminen hyödyttää harvoja – ja ne harvat ovat jossain kaukana, pörssissä tai suurten hoivayritysten pääkonttoreissa.

Kaavin eläkeläisten kuoro laulaa vakavana: “Me olemme kestävyysvaje, me olemme väärinpäin kääntyneen pyramidin lavea latva.” Kuva: Armotonta menoa – Hoivatyön lauluja / Docpoint

Kun kaavilaiset ikämiehet Väinö Lipponen ja Väinö Martikainen jutustelevat kahvipöydän ääressä elämästä, rakkaudesta ja muistisairaudesta, katsoja ei välty enää liikutuksen kyyneliltä. ”Niin pian voi kaikki hävitä pois…” Se on miehen puhetta.

Kokonaisuudessaan Armotonta menoa – Hoivatyön lauluja johdattaa peruskysymysten äärelle. Se laulaa vetoavasti inhimillisemmän työn, elämän ja vanhuuden puolesta. Elokuva pitäisi näyttää heti ensi töiksi aluevaaleissa valituille valtuutetuille. Millainen laulu alkaa kuulua hyvinvointialueilta? ■ geron.fi

Armotonta menoa – Hoivatyön lauluja voi katsoa verkossa maksullisena Docpoint-festivaalin loppuun asti. Yle esittää elokuvan myöhemmin.

Jätä kommentti

*